Tekoälyassistentti

Toimii kyllä hienosti tämä tekoälyassistenttini. Ohjelmoiminen lähtee minulla herkästi lapasesta, nyt on aika rauhoittua hetkeksi. Mutta on se vaan niin mukavaa koodata omat työkalunsa.

Uusimpana ohjelma ottaa huomioon loma-ajan ja lepoajat, aikatauluttaa automaattisesti Todoist-tehtävät eteenpäin, lisää aikataulutetuille tehtäville ajan ja keston. On mukava saada aamuisin briiffi siitä mitä tänään on tiedossa.

Seuraavana on tarkoitus laittaa tiivistelmään vielä:

  • Koko seuraavan viikon aikataulutus
  • Vireystilan mukaan priorisointi
  • Lisätietoprompti: Ota huomioon mm. elämäntilanne lokikirjan perusteella
  • Sähköposteista briiffi, kertoo tiivistelmän ja määrän ei-tärkeistä sähköposteista (esim: 12 järjestelmäilmoitusta, 5 uutiskirjettä, 10 turhaa spämmiä)
  • Oppiminen. Mitkä tehtävät kestävät eniten aikaa tehdä, mitkä olivat kivoja ja mitkä ei niin kivoja jne. Jonkinlaisen logituksen ja tietokannan vaatii.

Mutta on tämä nyt jo aivan huippu. Mukavaa olla syyslomalla.

Kaikki työtehtävät on lykätty, koska nyt on viikonloppu ja työtehtäviä ei tulisi tehdä vapaa-aikana. Lisäksi, koska tehtäviä on niin paljon, ne eivät mahtuisi realistisesti päivän ajankäyttöön.

"Jatkokehitys" -kohta muistiinpanoistani "Tekoälyassistentti" Obsidianissa

Jokasunnuntainen kahvihetki vaimon kanssa ansaitsee myös maininnan.

On mukavaa tehdä itselleen mieluisia juttuja.

Kävelyllä metsässä

Melkein kymmenen tuntia unta. Niin se vaan menee, kun ei ole ohjelmaa, tulee nukuttua. Lisäksi tytär on viikonlopun reissussa, joten kotona on hiljaista.

Päivällä Manu ehdottaa kävelylenkkiä. ”Isi voidaanko mennä kävelylle metsään, kuten aikaisemmin?”. Tiedostan, että pojan kanssa kävely on jäänyt vähiin. Tartun ehdotukseen ja jätän koodini kesken. Ulkona on viileää, mutta syysaurinko on kaunis. Kävelemme Aittovuorelle saakka. Manu jaksaa hienosti yli 9 kilometriä. Kuulemma löytyy ”jalkaenergiaa”.

Illalla jatkuu ohjelmointi. Ja jatkuu… ja jatkuu… Saa nähdä tuleeko uni ennen kahta.

Helpottaa

Heh, olin näköjään aamulla hajottanut koko rollemaa.fi:n huolimattomuudellani. Muokkasin pientä osaa koodista ja jatkoin töitä, enkä huomannut mitään, kun koko saitti kaatui. No, eipä minun henkilökohtaisella blogillani mitään väliä ole. Samalla tuli huomattua, että monitorointi tämän kyseisen sivuston osalta ei toiminut.

Kirjoitan poikkeuksellisesti menneessä muodossa. Mutta nyt tekee mieli muistella syys-lokakuuta 2024. On ollut painajaismainen syksy. Kriisistä toiseen, hektisiä viikkoja. Nyt tuntuu, että helpottaa. En tiedä miksi. Ehkä se on tuo pikaruoka edessäni, herkut, karkkipussi, hyvin onnistunut kympin juoksulenkki. Ja se, että alkaa syysloma. Taas pitää miettiä miten sitä lomailtiinkaan…

En vielä tiedä mitä teen lomalla. Ehkä ohjelmoin. Ehkä pelaan. Ei plänejä. Parasta.

Maailman mielenterveyspäivä

Huonot unet taustalla, en enää edes tiedä kuinka monta viikkoa putkeen. Alkaa käymään raskaaksi tämä jatkuva univaje. Alkaa ”iso pyörä heittämään”, kuten karstulalainen yhtiökumppanini sanoisi.

Tänään on maailman mielenterveyspäivä ja sattumoisin myös psykoterapiapäivä. Tavallista raskaampi terapiasessio. Tulee puhuttua tunteista. Jotenkin ne ovat olleet viime aikoina loistaneet poissaolollaan. Pitäisi sanoittaa tunteita enemmän, ”Minusta tuntuu…”.

Kaikesta väsymyksestä ja ahdistuksesta huolimatta saan paljon asioita aikaan toimistolla. On mukavaa, kun töihin pääsee rentoutumaan. Niin se vain on, työt ovat minulle iso voimavara. Ilman en jaksaisi.

Kotiin tullessa keskityn päivän rutiineihin. Istahdan alas. Kuuntelen hetken sadetta ja yritän päästä jonkinlaiseen tasapainoon. Päivä ei ole pelkkää ahdistusta tai kipua, mutta siinä on jokin outo pohjasävy. Onko kaikki hyvin sitten lopulta kuitenkin, pohdin.

Välillä päivistä ei saa kunnolla otetta, mutta silti tiedän, että ne ovat tärkeä osa matkaa. Yritän keskittyä siihen ajatukseen, että jokaisessa tällaisessa hetkessä on pieni ripaus toivoa, vaikka sen huomaisikin vasta jälkikäteen.

Milton

Sade rummuttaa ikkunoita ja tuntuu kuin koko päivä olisi yksi iso myrsky. Taivas on kuin peili, se heijastaa pimeyttä, mustaa ja harmaata. Tuuli ujeltaa läpi kadunkulmien. Koko ajan vähän jännittää, sillä uutisvirrasta kantautuu tietoa Amerikan suunnalta: hurrikaani Milton lähestyy rannikkoa. Tilanne vaikuttaa pahalta, myrsky tulee kuulemma olemaan Katrinaakin pahempi. Tuntuu oudolta olla täällä turvallisesti sisällä, kun toisella puolella maailmaa valmistellaan evakuointeja.

Vaikka sade rentouttaa omalla tavallaan, tänään on sellainen levoton fiilis. Välillä on vaikea keskittyä mihinkään kunnolla — kuin odottaisi jotain tapahtuvaksi. Väsyttää aivan pirusti. Kotiasiatkaan eivät vieläkään ole ihan napakymppi.

Jotain iloa tähän elämään olisi jostain saatava, mutta se on hankalaa, kun on niin tekemisensä vanki. Rakastan tietokoneella näpyttelyä, enkä osaa muutakaan. Aurinko ja reissailu tekisi hyvää, mutta kun ei vaan kiinnosta. Rahaakaan ei ole riittävästi, eihän sitä koskaan ole nelihenkisen perheen elättäjänä. Ja taas uhriudun. Ei ollut tarkoitus, anteeksi.

Ehkä tänään(kin) on vain hyväksyttävä se, että kaikki on vähän jumissa. Tällaisina päivinä tekee mieli jäädä vain paikoilleen, katsella sadetta ja antaa asioiden olla, vaikka mitä tapahtuisi. Ei niille kuitenkaan voi mitään. Työasiat sentään etenevät, omalla painollaan. Edes jotain hyvää tässäkin.

Huomenna uusiksi. Life is a bitch and then you die, kuten elämänkoululaiset sanoo.

1 13 14 15 16 17 232

Kirjoitukset kalenterissa

joulukuu 2024
ma ti ke to pe la su
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031