Tänään en etukäteen ajatellut tekeväni vuorokaudenympäri hommia, mutta niin vain kävi.

Jossain vaiheessa iltapäivää päätän, että nämä kehitysnakit on vaan tehtävä alta pois, koska stylelint juoksee jo versiossa 15. Siispä, tuumasta toimeen. Aikakoneella muutama tunti eteenpäin. Laskutustaskit teen siinä kymmenen jälkeen illalla.

Puoli kahdentoista aikaan pääsen vihdoin vapaa-ajalle – ja kappas, päivää on enää puolisen tuntia jäljellä.

Summattuna keskiviikko viidestoista helmikuuta 2023:

• Hierontakäynti aamulla, Tino muistuttaa, että 10 vuotta on tullut täyteen edellisestä käynnistä torstaina – tässä todiste
• Veeran kanssa lounas Shalimarissa – viikoittainen lounas on kiva tapa
• Manulla poskessa kipeä afta, voi raukkaa
• Lotta kävi parturissa, tuloksena polkkatukka
• Uudet kahvit tuli, 500g ääritummaa ranskalaista paahtoa Caffi Bonjouria, en ole ihan varma sopiiko sittenkään cortadoon
• Ihan hyvä etäpäivä, focus semisti hukassa, mutta aina pääsi palaamaan raiteilleen
• Liiketoiminnalliset asiat mietityttää, mutta mikään ei oikeastaan liikaa huoleta – vahva luotto itseen ja muihin
• 30 tehtävää tehtynä
• air-light 9.2.9
• devpackages 2.5.3
• Armoton väsymys juuri nyt tätä kirjoittaessa
• Vapaa-aikaa olisi ehkä voinut suoda itselleen enemmän, mutta GitHub Actions oli oikeasti kiva opetella, siinähän tuo aika meni rattoisasti

Huomenna sitten normaalimpi päivä toimistolla. Katsotaan.

• Perus väsymys
• Hyvä työpäivä
• Palvelinpäivitykset ajoissa
• Hyvä elokuva
• Aamulenkki
• Pizza

Aika perus tiistai. Tänään ei nappaa tämän enempää reflektoida. Aina ei voi voittaa.

Nyt nukkumaan.

En saa kiskottua itseäni ylös huonosti nukutun yön jälkeen. Unipisteet 38/100. Olen nähnyt unta, jossa minua on ammuttu vatsaan niin, että kukaan ei ole huomannut mitään. Luoti vatsassani teen hidasta kuolemaa.

Aamu on kamala. Vatsaa vääntävä ahdistus ei hellitä. Mutta pojan hammaslääkärissä ei löydykään mitään hälyttävää. Hammas ei ole tulehtunut.

Lompsin samantien apteekkiin ostamaan kalleimman mahdollisen korvakuumemittarin. Pojalla ei myöskään ole kuumetta sillä mitattuna. Koko homman voisi siis summata surkeaan kuumemittariin ja meikäläisen ylireagointiin. Vuorokauden verran panikointia lähes syyttä. Tervetuloa ahdistujan arkeen.

Mieli on taas rauhoittunut. Se on tärkeintä. Iltapäivällä tilaamme pizzat.

Nyt reset.

/clear

Mietin aamulenkillä juostessani, että onpas mennyt hyvin pidempi pätkä, siis elämässä ylipäätään, ei ainoastaan päivittäisessä juoksemisessa. Ei ole ollut suurempia haasteita elämässä, ongelmia tai mitään muutakaan, mitä nyt silloin tällöin kuten perjantaina pientä paniikkia ja elämänkumppanin pään krakailua. Nyt varmaan jinxasin, koska eihän nähtävästi hyvä voi jatkua loputtomiin. Ilman pahaa ei ole hyvää ja ilman hyvää ei ole pahaa. Kuulunee elämään, että nämä kaksi voimaa taistelevat huomiosta. Silti aina se yllättää.

Nimittäin iltapäivällä pojalla taas lämmin otsa. 37.6 astetta. Pohdimme mistä tämä johtuu, kun muita flunssan oireita ei ole ja poika ei valittele oloaan. Kyselen hieman tarkemmin ja yhdeksänvuotias sanoo, että poskea jomottaa. Tarkistan purukaluston ja huomaan, että takahammas näyttää oudolta. Flashbackinomaisesti muistuu mieleen muutaman kuukauden takainen hammaslääkäri, jossa minua vanhempana kehoitetaan pesemään pojan hampaat jatkossa, koska plakkia löytyy sen verran paljon. Enpä ole muistanut kiireissäni koko asiaa, vaan antanut pojan pestä itse hampaansa. Vika on minun.

Minulla on nykyään jonkinasteinen hammastrauma, joka on muodostunut muunmuassa isäni kuoleman myötä. Hänellä oli vaarallinen hammastulehdus sairauden loppuvaiheilla. Mutta kukapa myöskään tykkäisi katsoa kun lapsi kärsii. Ajatus siitä, että joudun katsomaan poikani hampaan poistoa tai juurihoitoa järkyttää. Saan samantien paniikkikohtauksen.

Soitan neuvontanumeroon, jossa sanotaan, että seurailkaa tilannetta ja antakaa kipulääkettä. Kuulemma hoitoon ei tarvitse tulla, ellei kuume nouse hälyttävästi yli 38 tai kipu ei poistu särkylääkkeellä. Aamusta on tarkoitus soittaa ohjeen mukaisesti heti kello kahdeksan kiireellisen hammaslääkäriajan.

Olisin halunnut, että sunnuntai menee jossain kivassa puuhassa, eikä kamalia miettiessä. Aivoni eivät jotenkin osaa nyt päästää irti tästä vaaran tunteesta, että jotain pahaa on edessä. Vaikka poika voi toistaiseksi ihan hyvin, en pysty rauhoittumaan. Tämä homma vesittää koko loppuviikonlopun nyt.

Juuri kun olen ottanut kaiken muun huomioon, jotain odottamatonta tapahtuu. Perinteinen sunnuntain migreeni ei sentään iskenyt, mutta nesteytys onkin ollut tänään kunnossa.

Yritän muistaa hengittää. Aamulla tiedetään enemmän.

Juostessani tänään kymmenen kilometrin lenkkiäni, mietin että onpa mukavaa juosta kun aurinko paistaa. Niin monena päivänä sitä on tullut juostua säkkipimeässä tai kolkon harmaassa säässä. Suomen talvi on välillä vitsaus.

Valolla on välitön virkistävä vaikutus ja se kohentaa myös mielialaa, kertoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Yle: Lisääntyvä valo sekä tahdistaa että sekoittaa ihmistä

Sen sijaan sokeri taitaa olla aika pahaa myrkkyä. Tulut syötyä karkkia ja jo 100 gramman jälkeen iskee päänsärky. Pitänee vähentää.