En ole saanut yöllä oikein nukuttua, en tiedä miksi. Mietin taas kai liian syvällisiä. Että mitä on olla elossa tai olla olematta. Huokaus.

Aamulla on raskas olo. Vaikea hengittää. Se ei ole ahdistusta, vaan jotain muuta. Leposyke 120. Toivottavasti ei sydän oireile jotenkin. Ehkä se on vain nämä kesken jääneet unet.

Aamulenkki on raskas juosta. Hankala olo jatkuu puolille päivin, sitten se menee ohi. Ehkä elimistöni on joutunut rasitustilaan viikonlopun siipien, sipsien ja epäsuhtaisen unen vuoksi. Koitan parantaa tapani.

Töiden jälkeen äidille puhelu. Emme ole soitelleet tänä vuonna vielä kertaakaan. Jopas aika rientää. Olen elänyt näköjään jossain ihmeellisessä aikasilmukassa. Vaari on sairaalassa, veljet maailmalla, toinen vissiin Sveitsissä ja toinen Nepalissa. Välillä harmittaa oma vähäinen yhteydenpitoni muihin ylipäätään. Mihinhän vanhat kaverini katosivat? Varmaan siihen, kun en ollut enää tekemisissä. En osaa. Ehkä joskus.

Maanantai on mennyt nopeasti. Eihän tässä muuta enää joudakaan, kun on jo pian mentävä maate.

Lumisen kammottava sää jatkuu, joten skippaan tänään lenkin. Otan rennosti nukkumalla pitkät unet, syömällä hitaan aamupalan ja kahvittelemalla tietokoneen ääressä. Tänään elän hetkessä, enkä murehdi mitään. Tuntuu kuin aiempi viikon väsymys olisi vihdoin väistynyt. Ei huoleta tai stressaa mikään.

Illan elokuvavalinta osuu nappiin.

Eipä voisi sunnuntai enää paremmaksi muuttua.

Lunta sataa vaakatasossa, mutta päätän silti juosta kymmenen kilometrin matkan. Jostain syystä viikonlopun lenkkien jälkeen alkaa särkemään päätä, niin myös tällä kertaa. Unohdan taas nesteytyksen. Päänsärky ei hellitä koko päivänä, mutta ei onneksi pahene.

Kolme Overwatch-peliä, elokuva, pötköttelyä. On mukavaa olla tekemättä mitään.

Homo deus luettu, seuraavana Aivoblues. Hyviä, juuri minulle sopivia kirjoja. Onneksi on kirjat.

En tiedä. Elämä on hyvää nyt, mutta melko usein ahdistaa. Joskus se lamaannuttaa, mutta onneksi se on usein eteenpäin vievä voima. Tiedän mitä haluan elämältä, vaikka en kaikkeen voikaan vaikuttaa.

Tykkään Nietzschestä, Freudista, Senegasta ja Epicurusista, vaikka heidän oppinsa ovat usein ristiriidassa keskenään. On kiehtovaa oppia lisää merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä. Onko tässä mitään järkeä? Tuskin.

Taidan pian mennä maate. Tuleehan se kello jo yksitoista. Loppuu nämä jorinat. Nyt vasta päätä särkeekin… Memento mori.

Unimäärät: Maanantai 5h 40min, tiistai 6h 42min, keskiviikko 7h 12min, torstai 5h 44min, viime yö 5h 36min. Ei se vaan riitä. Ilmankos väsyttää.

Hyvä työpäivä ja viikko, ei ainakaan enempää olisi voinut tehdä.

Aivan finaalissa.

Ei pysty.

Terapiapäivä. Toimistopäivä. Ankea, harmaa, tupakansävyinen päivä.

Kestoahdistus. Väsymys on valtaisa. Ja huomenna pitäisi taas jaksaa herätä kuudelta. Siispä, kello 22:17, unten maille. Vitsailen tietenkin. Tiedän, että ei tule uni vielä ainakaan tuntiin pariin, joten on parempi ottaa jäätelöä ja katsoa vähän telkkaria. Perus 5-6 tunnin unet ja taas mennään…