Kuutisen tuntia unta alla. Olo on kuin haudasta noussut. Herään 6:25, mutta en pääse mitenkään vielä ylös. Jos kellojen kääntämisen ottaa vielä huomioon, on kuin olisin herännyt 5:25.

Maaliskuinen maanantai. Aamulenkillä näkyy kuitenkin pieni toivon kipinä taivaalla.

Vaikka ajatukset ovat välillä synkeät, kyllä elämä vaan voittaa. Viikkokalenteri on kaaos. Kalenteriin on raahattu viikon tehtävät, mutta vielä olisi paljon mitä periaatteessa pitäisi tehdä. Kaikki nuo yläpuolella olevat tehtävät pitäisi raahata kalenteriin. Arvaa mahtuuko?

Tehtävä kerrallaan. En stressaile mistään nyt. Päivä venyy kuuteen, mutta se ei haittaa.

Välillä liikutun ihan ihmeellisistä asioista. On hienoa olla olemassa ja elossa.

Pistä soimaan:

Mukava sunnuntai. Nukun pitkään. Kello on herätessä yksitoista, mutta muistan että kelloja on siirretty eteenpäin, joten oikeasti se on varmaan kymmenen. Valtaosa HS:n kyselyyn vastanneista toivoisi, että kellojen siirtämisestä luovuttaisiin. Olen samaa mieltä. Ihan turhaa vekslailua.

Pelailua, syöpöttelyä, rentoilua, elokuva. Vähän koodailuakin. Olisipa sunnuntaita vaikka neljä päivää viikosta. On mukavaa elää ilman kalenteria, hetkessä. Ensi viikosta tulee taas kaaos, mutta en mieti sitä vielä.

Illalla särkee vatsaa jotenkin kummallisesti. Tulee mieleen keskiviikko. Mietin, onkohan kyseessä umpilisäke. Vatsakipu ei äiy pahaksi, vaan jomottaa ylävatsassa. Ehkä se on tämä mässäily. Hämmentävää. Seuraillaan tilannetta. Pyrin välttelemään hypokondrista reagointia, koska alan pian pelkäämään, että sisuskalut sanoo poks ja potkaisen tyhjää. Menee vähän överiksi liian herkästi. Mutta itseään on kuunneltava, jos kipu pahenee niin sitten näytille. Umpparin kanssa ei kannata pelleillä.

Nyt kasvien sumuttelu, hieman kirjan lukemista ja sittenhän tästä jo joutaa… Elämäni 1795. viikko on taputeltu, tervetuloa viikko 1796!

Ennen neljää kaikki rutiinit valmiina. Lenkki juostu. Ruokaa mäkkäristä. Lauantait on kivoja. Päivitykset ovat lyhyitä nyt, mutta on kiire rentoutumaan. Jutellaan lisää Mastodonissa.

Kello on oikeasti 03:12. Olen ollut kuppilassa koko illan. Mutta hyvällä asialla.

Nyt väsyttää.

Kahdeksan tuntia unta ei meinaa riittää. En muista kävelymatkaa terapiaan. Jotenkin sekava olo edelleen. Elämässäni on tällä hetkellä kolme isoa kuormittavaa asiaa, joista yksi on positiivisella tavalla kuormittava. Kirjoitin eilen, että ”pitää nyt olla tarkkana”. Olen edelleen samaa mieltä.

Päivä tuntuu sujuvan jotenkin takkuisesti, mutta saan aikaan paljon. 22 tehtävää, 2 klousausta, lukemattomia sähköposteja. Tähän pitäisi olla ihan tyytyväinen, mutta silti ruoskin itseäni. Miksi?

Osaan lopettaa viiden maissa, mutta ilta menee ties missä NextDNS-säädöissä ja CSS-koodailuissa, vaikka vannotin itselleni, että ei sitten täytetä päivää ylimääräisellä. Tässä sitä taas ollaan.

Huomenna toimistolle.

Kyllä tämä tästä.