Nämä on niitä maanantaita, kun pää on niin tiltissä, että on ihan turha miettiä sen kummempia aforismeja. Koko porukka taas töissä, kaksi palaveria, yksi kehityskeskustelu, yksi puhelu asiakkaalle ja loppupäivä silkkaa selviytymistä.

Katsotaan huomenna uudestaan.

Weekends don’t count unless you spend them doing something completely pointless.

Bill Watterson

Herään kuudelta. Aamupala naamariin, treenivaatteet päälle ja Juhan kanssa kiertämään järvi pitkästä aikaa. Ajoissa on mukavaa olla liikenteessä. Pieni pakkanen, nätti auringonnousu. Linnut, lokit, joutsenet heräävät kanssamme. Mukava turista niitä näitä. Pari tuntia menee nopeasti.

Aamusauna. Hyvä fiilis. Vähän koodia. Pelailua. 521mg kofeiinia. Kellon lähestyessä yhdeksää olen jo aivan valmis nukkumaan, mutta lapset eivät ole. Voi olla, että oma nukkumaanmenoni venähtää taas.

Haukotus.

Akkua 9% jäljellä. Siis ei pelkästään omaa akkua, vaan kirjaimellisesti puhelimen akkua. Käytän melko paljon erilaisia taustalla lilluvia Android-sovelluksia, jotka syövät päivän aikana tehokkaasti virtaa.

Kävelen Vapaudenkatua toimistolta kotiin. Akkuprosentti putoaa kahdeksaan prosenttiin. Kirjoitan ja kävelen eteenpäin autopilotilla. Peukaloni tekevät työtä. En huomioi kävelykadulla tepastelevia perjantain ja alkoholin huumasta huojuvia ihmisiä. Ajatukseni palaavat työpäivään. On taas mennyt päivä pitkäksi ja vieläpä perjantaina.

Päätän työkavereiden lähtiessä, että teen itselleni lupaamani asiat loppuun mieluummin kuin olen taas jäljessä. Jäljellä on viiden aikaan vielä laskutukset, sopimus ja eräs yksittäinen uniikki koodihomma, jonka deadline on 18.4., mutta sitä ennen sen pitäisi olla testauksessa. Jokainen näistä on pakollinen.

Tehdessä kuitenkin ajantaju katoaa, kun laitan Deezeristä black metallia kovemmalle. Koko toimistotila on käytössäni ja alan viimeistelemään koodiani. Seuraavana laskutukset. Sitten sopimus. Kello lähentelee kahdeksaa. Kastelen vielä kasvit ja pesen kahvikoneen. Päivä pulkassa.

Tavallaan hyvä fiilis, että olen saanut paljon aikaan. Myös yrittäjämuisteluteksti on ulkona ja olen siihen tyytyväinen. Käy lukemassa osa 1 Duden blogista.

Huono fiilis on lähinnä siitä, että kello on noin paljon. Taas jää vain tunti pari aikaa perheelle ennen nukkumaanmenoa ja senkin ajan olen aivan ulapalla.

Mutta minulla on suunnitelma. Ensi viikolla kaikki muuttuu.

Akkua 6%. Olen teleportannut ruokakauppaan. Nyt iltapalaostoksille ja lepäämään.

Kaaos jatkuu. Väsyttää. Aamun terapiassa thanatophobiasta, traumoista, perfektionismista, uupumusriskistä. Kevät ei tunnu nyt yhtään piristävän ja päivät ovat yhtä selviytymistä. Selvästi liikaa asioita. Haluan pysähtyä. Täytyy pysähtyä. Mikään määrä kahvia ei riitä. Mikään määrä unta ei riitä. Tuntuu, että en jaksa. Mutta on pakko jaksaa.

Perjantailta odotan vain, että pääsen vapaalle. Saunaan. Laiskottelemaan. Tuntuu väärältä tuntea näin, koska rakastan työtäni.

En tiedä miksi tämä löytämäni taideteos resonoi juuri nyt.