Pitkät unet, 15K lenkki, siipiä lounaaksi, chillailua… teen iltapäivällä hieman laskutusta myös turvatakseni tulevaa lomaviikkoa. Tuntia pidempään en kuitenkaan jaksa näpyttää.

Melko seesteinen, kevätaurinkoinen talvipäivä.

Tänään ei ole tämän kummempaa asiaa. Ei aina tarvitse ollakaan.

Herään perjantaihin, väsymys keskitasoa. Skippaan tarkoituksella perjantailenkin. Sama kuin viime perjantaina. Päivittäinen lenkkeilyrutiinini kesti parisen kuukautta, nyt on alkanut rakoilemaan. No, viisi kertaa viikossa on vielä ihan hyvä tahti.

Koko päivä on täynnä palavereja. Loma alkaisi tämän työpäivän jälkeen, joten on jäätävä hoitamaan työjuttuja vielä perjantai-illaksi. Työt venähtävät perinteisesti ja pistän toimiston ovet säppiin vasta iltayhdeksältä.

On tämä kahjoa. Hemmetin hauskaa, mutta kahjoa. Luettuani Profit First -kirjan hiljattain, mietin että pakkohan tästä on jotain kouriintuntuvaakin jossain vaiheessa saada. Mielenkiintoinen ajatus, että se ei olisikaan tulot – menot = profit, vaan tulot – profit = menot. No, näitä ja muita asioita ehtii vielä pohtia myöhemminkin. Kunhan ei liian myöhään, ennen kuin potkaisen tyhjää. Nyt menee lujaa. Taotaan tästä ensin kunnolla kannattavaa.

Tänään tehtävälistalla on ollut vakuutusasioista myyntiin ja aina HR-asioihin. Koodia en ehdi juuri kirjoittaa ja ihan hyväkin niin. Muutamia pikkujuttuja teen silti aina kun se on järkevää. Ja stackin kehitys edelleen on se lempijuttu, josta pidän kiinni.

Ahdistuksen taso vakio. En tiedä mistä johtuu. Kaiken pitäisi olla hyvin. Perus mentaalinen epätasapaino iskee viimeistään silloin kun pääsen istahtamaan alas. Jonkin verran häiritsee, että tuli talvilomalle buukattua pari työhommaa. Mutta lusitaan nyt. Ei ole isoja juttuja. Ke-su pääsen lomailemaan jokseekin häiriöttömästi. Ihan hyvä näin.

Nyt loppuu pikkuhiljaa ajatus. Jotain elämää mullistavampaakin minulla olisi ollut, mutta aivoissa pätkii liikaa. Onhan perjantai jo pitkällä.

Karkkipussi kouraan ja telkkari auki. Aion katsoa avaruussarjaa, kunnes silmät painuvat väkisin kiinni…

Hyvä päivä tänään. Lenkki sujuu, aurinko paistaa, työt sujuu. Ihan hullu tahti nyt päällä. Hommat mieluisia. Kaikki tuntuu toimivan.

Ahdistus silti lymyilee taustalla. Miksi? 🤷‍♂️ Terapiaa ei tänään ole, koska terapeutti on lomalla. Ensi viikolla terapia on, vaikka minä lomailen.

Aivossa ei liiku nyt mitään. Seuraavaksi Mandalorian ja/tai elokuva. Kyllä elämästä onnen hetkiäkin löytyy.

All you need are these: certainty of judgment in the present moment; action for the common good in the present moment; and an attitude of gratitude in the present moment for anything that comes your way.

Kyllä Aurelius tiesi jo muutama tuhat vuotta sitten.

Keskiviikko, etäpäivä, joka kiteytyy aika hyvin päivitykseeni:

Tiistait. Keskimäärin työntäyteisiä, tavallisia päiviä. Kumma kyllä, jaksaminen on ollut tänään kohtalaisen hyvällä tasolla. Yleensä se ei sitä tiistaisin ole, sen voit huomata lukemalla vaikka joitakin aiempia tiistaisia päivityksiäni kuten: ”Tyhjä takki”, ”Adrenaliini”, ”Tööt”, ”Linux” ja ”Huh, mikä viikko! Rolle, on vasta tiistai”. Ehkä olen jossain kohtaa petrannut nukkumisessa ja lepäämisessä?

Myynnin tavoitteet täytetty toistaiseksi. Firman kasvu on huikeaa seurattavaa. Olen päivä päivältä itsevarmempi, jonkinlainen visio on mielessä kirkkaana. Vaikka vauhti on kova, koitan pitää työpäivät järkevinä. Ei saa vahingossakaan luisua tekemään asioita niin, että rikkoo itsensä. Kai tämä jonkinlaista tasapainottelua tulee olemaan. Onneksi tekijöitä löytyy ja tulevaisuudessa apukäsiä on toivottavasti vieläkin enemmän. Uskon entistä vahvemmin siihen, että kaikkea ei kuulu tehdä itse. On ollut pitkä tie päästä tähän ajatusmalliin kontrollifriikkinä ihmisenä.

Tälläkin viikolla olen pysähtynyt miettimään elämää. Ja kuolemaa. Ikävyttä ja syöpää ja kaikkea on ympärillä, eikä ajatus jätä hetkeksikään rauhaan. Siksi on hyvä välillä vilkaista kuolonkalenteria ja muistaa, että on aivan ehdottoman tärkeää mihin ja miten sen aikansa käyttää. Tekemisen, johon aikaa käyttää pitää olla sellaista mistä tykkää. Ja siihen, jos johonkin voi aina vaikuttaa. Tänne on synnytty ja täällä myös kuollaan, arvan voi käyttää vain kerran. Siksi se pitää käyttää hyvin.