No joo. Vähän karkasi taas lapasesta. Perjantai piti olla vapaapäivä, mutta olikin aikalailla töitä aamusta iltaan. Mutta kun se on vaan niin mukavaa.

Illasta yöhön koodasin sitten loppuun kehityshommat, jotka pitikin. Mutta ai että kun tulikin hyvä. Versio 9.2.5 katseltavissa täällä.

Kello on oikeasti 2:32, mutta merkitään tämä vielä perjantain puolelle. Klassikko.

6 tuntia 51 minuuttia kehitystunteja tänään. Pakko kirjoittaa se navigation.js uudestaan, kun kerran olen aloittanut. Ei meinaa taas tunnit riittää. Kello on 23:15 ja on pakko syödä jotain. Huomenna jatkan, vaikka onkin vapaapäivä. Tästä tulee hyvä. Nav-rewrite branchissa näet muutokset reaaliajassa.

Palaan mielessäni aamuun. Terapiasessio on kohtalaisen raskas. En tiedä oikein miksi. Kerron ensimmäisenä joululomastani, joka on tuntunut liian lyhyeltä. Kerron kuinka oudolta tuntuu, kun lapset ovat mummolassa, samalla tiedostaen että ei mene mitenkään mahdottoman pitkä aika kun lapset muuttavat pois kotoa. Puhumme myös siitä, että lapset eivät kovin usein ole muualla. En toisaalta tiedä haluanko tässä vaiheessa elämää edes tottua heidän poissaoloonsa. Jotenkin on mukavaa, että on elämää ympärillä.

Puhun myös joulunajan surusta, sillä tulee isäni viimeiset hetket mieleen. Kuolema on pyörinyt taas mielessä. Memento mori.

Aihe vaihtuu sulavasti työasioihin ja huoliin tulevasta.

Työpäivä sujuu hyvin, vaikka en ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisin. On mukavaa tehdä töitä, kun on vielä rauhallista. Ensi viikolla taas mennään, ja lujaa.

Vaikka olen kotona iltayhdeksältä, päivästä on hyvä fiilis. Väsymyksen tasokaan ei ole mitenkään ylitsepääsemätön. Ehdin nauraa lasten kanssa sen pienen hetken. Joku sanoi jossain dokumenttielokuvassa hienoiten, että kaikista tärkeintä elämässä on lasten ja läheisten ilo ja nauru. Olen samaa mieltä. Sen parempaa ei olekaan.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Tällä kertaa uskon sanontaa.

Väsymys on sen verran kova, että katsotaan saanko tästä tekstiä aikaiseksi. Takana on 4-5 tunnin unet, koska olen joutunut arjen alkamisen vuoksi pakottamaan unirytmini jälleen epänormaaliin, eli aamulla aikaisin ylös. Herään kello seitsemän, enkä meinaa saada silmiä auki. Jogurtti on loppu, joten lähden töihin ilman aamiaista. Olen hyvissä ajoin ensimmäisenä toimistolla ja ehdin painaa noin tunnin töitä ennen muiden saapumista.

Hyvä työpäivä, saan aikaan kaiken sen mitä pitääkin. Huomenna sitten varsinaisen koodin kimppuun, tänään vielä käynnistelyä erinäisissä firman asioissa.

Fiilis on ollut tänään matala. Se johtunee loman äkillisestä loppumisesta ja sen aiheuttamasta väsymyksestä. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin arjen koittaessa, mutta eiköhän tämä taas tästä.

Erehdyin tänään vilkaisemaan Twitteriä pitkästä aikaa. En erehdy enää toista kertaa. Puistattaa.

Jos olet masokisti, lue kommentointia tästä.

Tiistai, mutta loma-aikaan. Nukun lähes kellon ympäri. Tänään ei mitään tähdellistä tekemistä. Netin selaamista, artikkelin kirjoittamista.

Loppuillan voisi pelata vaikka Overwatchia. Huomenna alkaa ”arki”, kun lapset tulevat mummolasta ja lähden takaisin työmaalle. Työpäivä alkaakin jo kahdeksalta.

Mutta lomaa on vielä jäljellä. Ja perjantaina vielä irtopäivä. Otetaan ilo irti niistä.