Huono päivä tänään. Väsymys tekee olosta matalan. Viiden tunnin unet alla ja nekin painajaisten sävyttämät. Kolme palaveria, palvelinpäivitykset, paljon tekemistä. Siihen nähden hyvä päivä.

Huomenna uusi yritys.

Päivän omituinen fakta: Dies Lunae on latinaksi Maanantai ja sanassa on englanninkielinen sana: Kuolee. Sattumaako?

Aamun tehtävälista näyttää 62 tehtävää. Vaikka hetki menee ennen kuin pääsen taas tilanteen tasalle, päivä sujuu hienosti. Hieman ahdistaa ja väsyttää tämä arjen alkaminen.

Ilta venähtää koodailussa ja löydän itseni väsyneenä nakuttamassa päiväkirjaa keittiössä. Viime aikoina minua on vaivannut öisin kummalliset ahdistuskohtaukset. Tulee se selittämätön, kammottava ajatus päähän, että olisi kamalaa, jos ei olisi olemassa. Vaikka ajatuksen ei pitäisi pelottaa tai tuntua miltään, se kauhistuttaa näin tietoisena ja ajattelevana olentona. Jännä, että ajattelin ihan samoja asioita lähes päivälleen kaksi vuotta sitten. Ja taas mennään.

Nyt. Keskityn tähän hetkeen. Eli teen sen fakin iltapalan ja katson uusimman The Last of Ussin.

Mielialat ovat vaihdelleet tänään laidasta laitaan. Uskaltauduin Twitteriin pitkästä aikaa ja harmistushan siitä jotenkin tuli taas. Ehkä pysyn jatkossa poissa pidempään ja pysyvästi.

Tullut taas koodattua pitkin päivää, mutta vähemmän kuin eilen. Tunti ja 46 minuuttia, sanoo VSCoden alalaidassa killuva Code Time -lisäosan statsi. Rauhallinen päivä kaiken kaikkiaan.

Tänään on hyvä päivä. Ensimmäistä kertaa tällä viikolla kunnon yöunet. Ei harmita mikään ja ahdistuskin on pysynyt taka-alalla. Jään jälleen jumittamaan koodailuun, mutta Mastodon Bird UI on lähes valmis. Silmäni tarkertuu enää pieniin yksityiskohtiin, jotka on nopea taklata.

10K lenkki. Sushia. Tietokonejuttuja. Rentoilua. Lauantait ovat parhaimmillaan ihan parhaita.

Jälleen huonosti nukuttu yö. Tajuan herättyäni, että pojalla alkaa koulu minuutin päästä. Oma vikani, kun en ole ollut tarkkana.

Lasten lähdettyä kouluun lähden juoksulenkille. Yli viisi kilometriä taittuu nopeasti. Kaupan kautta kotiin.

Veera tulee tänään takaisin kotiin. En malta odottaa. Päivä hurahtaa nopeasti CSS:ää koodatessa ja bloggausta kirjoittaessa. Menemme koko porukalla Veeraa alaovelle vastaan. Erityisesti pojalla on ollut kova ikävä. Nyt tuntuu kokonaiselta, kun kaikki on taas koolla. Vaimo vaikuttaa äärimmäisen väsyneeltä, mutta ei mikään ihme. Matkaaminen vie veronsa ja kuntoutusviikko on ollut varmasti henkisesti raskas.

Olen hieman hajamielinen tänään, kun pää pyörii koodeissa. Mutta nyt se on oikeasti aika pitkälle valmis. En aio enää jäädä jumiin. Pientä hiomista ehkä ajan kanssa. Ehkä huomenna ehdin pelatakin…