Optimismi

Tunnekartasto on nyt luettu loppuun. Hieno kirja, joka vahvisti monta käsitystäni erilaisista tunnespektreistä ja esimerkiksi moraalikäsityksestä. Yksi hienoin oivallus liittyy optimismiin.

Optimisti yrittää uudelleen. Optimisti näkee tulevaisuuden valoisampana. Liika optimismi ei ole hyväksi, koska silloin ihminen ylpistyy eikä näe metsää puilta. Ei saa keulia. Pitää muistaa pitää jalat maassa ja järjen päässä. Mutta keskimäärin kannattaa olla kuitenkin optimisti mieluummin kuin pessimisti tai realisti. Pessimisti ei pety, mutta ei tee mitään muutakaan. Optimisti tietää, että pettymys kuuluu elämään ja ajaa asioita entistä kovemmin eteenpäin pettyessään. Realisti katsoo vain nykyhetkeä, eikä sano juuta tai jaata.

Minä olen optimisti. Hukkasin elämästäni vuosia pessimismiin ollessani masentunut. En minä sille oikein hirveästi mahtanut, mutta nykyään yritän ajatella asioista positiivisesti aina kun mahdollista. Optimismi tarkoittaa itselleni sitä, että uskon hyvään. Miksi haluaisin nähdä kaikessa vain huonoja puolia? Miksi haluaisin odottaa ja ennakoida, että pahaa tapahtuu tai asiat pahenevat? Miksi haluaisin epäillä tulevaisuudennäkymiä, kun voin vaikuttaa suuntaan itse? Asioita on hyvä ottaa huomioon ja pohdiskella monelta kantilta, mutta oletuksena kannattaa pitää hyvää, ei pahaa.

Ahdistushäiriö rajoittaa kykyä olla optimisti. Mutta välillä se toimii järjen äänenä. Kun ahdistaa, puskee sen läpi, jottei ahdistaisi. Optimismi muistuttaa, että ei kannata keksiä lisää syitä ahdistuksen boostaamiseen. Pessimismi ja negatiivisuus on kuin bensaa liekkeihin. Optimismi ja positiivisuus tyynnyttää roihun lempeäksi hiillokseksi.

Enemmän optimismia maailmaan, niin hyvä tulee.

Leffailta

No hupsista. Vähän venähtää. Siis herääminen, työpäivä, elokuvailta, tämä kirjoitus ja koko päivä oikeastaan. Sentään tällä viikolla onneksi vain yksi ylipitkä työpäivä, muuten on pystynyt pitämään järkevänä.

Guardians of the Galaxy 3 elokuvateatterissa on erittäin viihdyttävä kokemus.

Nyt joutaa unille. Ai niin, join Batteryn elokuvateatterissa. Fak.

Nugetit

Tähän aikaan ei pitäisi syödä, mutta on lähes 3000 kilokalorin vaje. 11km iltalenkki banaanin voimin sujui yllättävän hyvin. On vain aivan liian kylmä. Tuulen kanssa suorastaan jäätävää. Toukokuun neljäs päivä ja lunta maassa, mitä ihmettä…

Tilaan McDonald’sista parikymmentä nugettia ja tupla-Daim McFlurryn. Elämästä pitää voida nauttia.

PS. May the Fourth be with you!

Helpottaa

Yllättävän ahdistukseton päivä. Omatuntoni on puhdas ja pystyn hyvin nyt olemaan sinut itseni ja ajatusteni kanssa. Unen syvyys on kerrankin ”kohtalainen”. Alkaa helpottamaan. Siirtyminen 23-07 rytmiin on ollut merkittävä muutos, vaikka vain tunnin myöhäistyminen aikaisempaan. Ei minusta vain saa aamuihmistä, se tuli todettua näiden neljän viikon aikana. 22-06 rytmi ei sovi, ei sitten millään. En halua nukkua 4-5 tuntia joka yö, se käy pidemmän päälle raskaaksi. Mieluummin 7-8 tuntia ja freesimmät aivot. Vaikka sitten sillä uhalla, että en ehdi aamuisin juosta. Juostaan sitten illalla ja viikonloppuisin.

Työpäivä menee koulutushommissa. Paikallista kehityspalvelinta pystyyn laittaessamme, olen ylpeä omista keksinnöistäni. On tullut tehtyä VSCode-lisäosaa, palvelinkomponenttia, scriptiä ja vaikka mitä vuosien varrella. Kun aiemmin olen katsonut maahan ja potkinut kiviä, nykyään osaan olla itsevarmempi ja ajatella myös itseäni, silleen sopivasti. En minä ihan turha jätkä olekaan.

Olen pystynyt pitämään työpäivätkin nyt normaaleina, vaikka tekemistä on edelleen liikaa. Moni asia on töissä järkeistynyt, vaikka vieläkin osa jutuista kaipaa ratkaisua. Mikään ei tapahdu hetkessä, joten askel kerrallaan eteenpäin. Fiilis on kuitenkin kaiken suhteen hyvä. Tiedän paikkani, osaan hommani ja olen ennen kaikkea rehellinen itselleni. Ehkä tämäkin tästä.

Illalla tsekkaan OmaKannan, että onkohan sitä B-lausuntoa tai lääkäriaikaa tullut. Aika löytyy, joten lykkään sen kalenteriin. Jään lukemaan terapeutin raportteja terapiakäynneistä. Mielenkiintoista kamaa, jota on hämmentävä lukea, sillä en muista puoliakaan. Ilmeisen traumaattista settiä. Ei mikään ihmekään, että torstaisin on aika sekaisin kuuppa.

Muutaman lokin haluan jakaa OmaKannasta niin, että siivoilen tunnistettavuudet kokonaan pois.

Joten tässäpä näitä.

Tunteet muutosten edellä. Oman johtajuuden haltuun ottaminen. Lapsuuden pelot. Kuolemanpelko ja sitä seuraava olemattomuus, huutaminen, kiusatuksi tuleminen. Turvaa asiakas sai; äidiltä, mummolta, kodista, kirjoittamisesta ja paneutumisesta tietokoneen saloihin.

Sisäisen lapsen kohtaaminen. Asiakkaalla ollut kuvaamataidosta 10. Hän ei kuitenkaan piirrä mielellään koska hänelle on sanoitettu, ettei hän osaa piirtää. Itsetunto. Stressi vähäisempänä, unet vilkastuneet.

Vuorokaudessa tuntuu olevan tunteja liian vähän. Mihin keskityn.

Oma vointi laskenut. Väsyttää ja ahdistaa. Tunne että pitäisi olla kaikkivoipa. Kodin haasteet työssä jaksamisen lisäksi ovat liikaa.

Tytärtä kiusattu koulussa. Kokemukset aiheesta avanneet omat traumat. Työssä ollut paineita. Nukkunut vain noin viisi tuntia/yö.

Oma jaksaminen. Missä kulkevat omat rajat. Millainen on oma reviirini.

Tuntuu ettei mikään innosta, kaamosmasennus? Juossut viime viikolla 85 km. Rentoutusharjoitus.

Viime aikoina ollut vaikeaa. Pohdintaa vaikeiden tunteiden kohtaamisesta. Omista arvoista, sekä ajatusten ja tunteiden erillisyydestä omasta itsestä.

Tässä vain jäävuoren huippu noin vuoden käyntien ajalta. Kuntoutus jatkuu. Huomenna taas mennään.

1 123 124 125 126 127 237

Kirjoitukset kalenterissa

tammikuu 2025
ma ti ke to pe la su
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031