Aamun hieronta-aika peruuntuu. Vatsatauti. Olen iloinen, en sairastelun vuoksi (se on aina ikävää), vaan vapautuneen ajan vuoksi. Tunti lisää ei silti hirveästi auta, kun pitäisi saada liian paljon liian pienen aikaikkunan sisällä valmiiksi.

Pikakelaus iltaan. Hurja 09-21 päivä. Vielä kerran kiitos Juhalle avusta. Luulin olevani yksin ja ahdisti 5000%, mutta saatiin tarjous puserrettua kasaan.

Energiamäärä 2%. Yritän silti kirjoittaa. Olen syönyt viimeksi joskus lounaalla. Varmaan turvauduttava taas Wolttiin.

Nyt on jotenkin hullua. Oma vikani varmaan, kun viikko on tullut ahdettua täyteen tehtäviä, työpajoja, palavereja. Yksi ihminen ei ehdi hoitamaan markkinointia, laskutusta, taloutta, projektinhallintaa, tekniikkaa, myyntiä, henkilöstöä, asiakaspalvelua ja liiketoiminnan suunnittelua. En silti halua valittaa, sillä pidän jokaisesta näistä. Se ei ole mikään salaisuus, että olen henkeen ja vereen yrittäjä. Ja työnarkomaani. Ja perfektionisti. Ja varmaan jonkin sortin autisti.

Kaikkea voi onneksi aina optimoida. Tänäänkin olen tehnyt suunnitelmia tulevaisuuden varalle muistiinpanojen ja Excelin muodossa. 18 suoritettua tehtävää ei edes ylitä päivän keskiarvoa, mutta tänään niistä puolet ovat olleet jättimäisiä möhkäleitä, joista pisimmän suorittamiseen on kulunut aikaa lähemmäs kolme tuntia.

Hengähdän. Rintaa pistää, eikä vain vertauskuvallisesti. Mikähän jumi lie, toivottavasti ei mikään sydänkohtaus kuitenkaan.

Huono merkki on, että on jäänyt useamman aamulenkki välistä ja toisinaan en ole ehtinyt syödä aamupalaakaan. En meinaa saada unta helposti, vaikka väsyttäisi ja herätessä taas nukuttaisi.

Tekemisen tulos (myynti ja laskutus) näkyy ilahduttavasti ja välittömästi vähintään firman kassassa. Hyvä boogie jatkuu.

Välillä kuitenkin toivon, että ehtisin olla myös lasten ja vaimon kanssa. Työn pitäisi olla kakkonen, nyt se on monesti kiilannut ykköseksi. Huomenna tyttäreni täyttää 14. Kun palaveri loppuu kello 17, on aika keskittyä häneen. Haemme sushia niin paljon, että se ei lopu kesken. Mutta nyt loppuu ajatus kesken. Olen aivan finaalissa…

Huomiseen.

Ainoa mikä pittää olla, niin itteensä mahdollisimman rehelliset kanavat, että pystyy sitä kautta tekemään ittensä onnelliseksi. Vaikka sulla ois 500 miljoonaa tuossa pöydällä, niin mitä sä teet, jos kuolet?

Mutta jos on mielenrauha, niin se on ihana elämä, oli se lyhtyt tai pitkä.

Jope Ruonansuu

Kuutisen tuntia unta alla. Olo on kuin haudasta noussut. Herään 6:25, mutta en pääse mitenkään vielä ylös. Jos kellojen kääntämisen ottaa vielä huomioon, on kuin olisin herännyt 5:25.

Maaliskuinen maanantai. Aamulenkillä näkyy kuitenkin pieni toivon kipinä taivaalla.

Vaikka ajatukset ovat välillä synkeät, kyllä elämä vaan voittaa. Viikkokalenteri on kaaos. Kalenteriin on raahattu viikon tehtävät, mutta vielä olisi paljon mitä periaatteessa pitäisi tehdä. Kaikki nuo yläpuolella olevat tehtävät pitäisi raahata kalenteriin. Arvaa mahtuuko?

Tehtävä kerrallaan. En stressaile mistään nyt. Päivä venyy kuuteen, mutta se ei haittaa.

Välillä liikutun ihan ihmeellisistä asioista. On hienoa olla olemassa ja elossa.

Pistä soimaan:

Mukava sunnuntai. Nukun pitkään. Kello on herätessä yksitoista, mutta muistan että kelloja on siirretty eteenpäin, joten oikeasti se on varmaan kymmenen. Valtaosa HS:n kyselyyn vastanneista toivoisi, että kellojen siirtämisestä luovuttaisiin. Olen samaa mieltä. Ihan turhaa vekslailua.

Pelailua, syöpöttelyä, rentoilua, elokuva. Vähän koodailuakin. Olisipa sunnuntaita vaikka neljä päivää viikosta. On mukavaa elää ilman kalenteria, hetkessä. Ensi viikosta tulee taas kaaos, mutta en mieti sitä vielä.

Illalla särkee vatsaa jotenkin kummallisesti. Tulee mieleen keskiviikko. Mietin, onkohan kyseessä umpilisäke. Vatsakipu ei äiy pahaksi, vaan jomottaa ylävatsassa. Ehkä se on tämä mässäily. Hämmentävää. Seuraillaan tilannetta. Pyrin välttelemään hypokondrista reagointia, koska alan pian pelkäämään, että sisuskalut sanoo poks ja potkaisen tyhjää. Menee vähän överiksi liian herkästi. Mutta itseään on kuunneltava, jos kipu pahenee niin sitten näytille. Umpparin kanssa ei kannata pelleillä.

Nyt kasvien sumuttelu, hieman kirjan lukemista ja sittenhän tästä jo joutaa… Elämäni 1795. viikko on taputeltu, tervetuloa viikko 1796!

Ennen neljää kaikki rutiinit valmiina. Lenkki juostu. Ruokaa mäkkäristä. Lauantait on kivoja. Päivitykset ovat lyhyitä nyt, mutta on kiire rentoutumaan. Jutellaan lisää Mastodonissa.