Kaaos jatkuu. Väsyttää. Aamun terapiassa thanatophobiasta, traumoista, perfektionismista, uupumusriskistä. Kevät ei tunnu nyt yhtään piristävän ja päivät ovat yhtä selviytymistä. Selvästi liikaa asioita. Haluan pysähtyä. Täytyy pysähtyä. Mikään määrä kahvia ei riitä. Mikään määrä unta ei riitä. Tuntuu, että en jaksa. Mutta on pakko jaksaa.

Perjantailta odotan vain, että pääsen vapaalle. Saunaan. Laiskottelemaan. Tuntuu väärältä tuntea näin, koska rakastan työtäni.

En tiedä miksi tämä löytämäni taideteos resonoi juuri nyt.

Yöunimääränmuuttamisprojekti ei ole mennyt ihan putkeen. Joka ilta menen nukkumaan ennen kymmentä, mutta pyörin kuitenkin 00-01 asti. Ihan sama miten paljon väsyttää, en vaan jostain syystä saa unen päästä kiinni.

SleepTown on saanut minut menemään aikaisin nukkumaan, sillä taloa ei saa rakennettua jos tavoiteaika ylittyy. Harmillisesti kuitenkin joudun lopettamaan sovelluksen käytön, koska se ei toimi yhtä aikaa Sleep Cyclen kanssa, josta kuitenkin maksan.

Tänään on ollut todella stressintäyteinen päivä. Haluan lähteä töistä viideltä, mutta se ei vaan onnistu. Tärkeitä asioita ei voi lykätä.

Viivästyneen kotiinlähtemisajan vuoksi koko iltarytmi viivästyy myös. Nukkumaanmenoaika on kahdeksan minuutin päästä ja iltapala on syömättä. Vatsa kurnii.

Liikaa sanottavaa, mutta kaikki on negatiivista. Siispä lopetan kirjoittamisen tähän.

Jostain syystä viime aikoina on taas ollut se kalman fiilis läsnä. Että kuin joku olisi kuollut tai kuolemassa. Se fiilis on päällä koko ajan ja ahdistaa. Ehkä ne oudot vatsanväänteet ja muut vain triggeröivät ja saavat tiedostamaan, että kroppa on elossa vain hetken.

Arki käyntiin taas. Ylös kuudelta ja ulos lenkille. Edelleen sujuu. Aion pitää tämän.

Puoliksi unohdan, että tänään on palvelinpäivitysilta. Se tietää 08-20 työpäivää. Onneksi tämäkin on myöhemmin ulkoistettu. Kunpa palaverit voisi vielä ulkoistaa.

Jos mieli nukkua 8 tuntia, on mentävä alle kahden tunnin päästä maate.

Lounaspizza jäähtyy uudelleenlämmitettynä keittiössä. Ei auta.

Väsyttää helvetisti. Arki on täällä taas.

Herään 5:45. Leap Fitnessin Sleep Trackerin älyherätys testissä. Ihan kiva. Yö on mennyt vähän nihkeästi, koska olen pyörinyt aamuyöhön asti. Luonnollista epätyypillisen viivästynyttä kronotyyppiäni on hankala väkisin vääntää eri muottiin.

Herään ajoissa, koska haluan taas aamurytmit käyntiin. Pakko tehdä ryhtiliike, vaikka alkuun jääkin vähemmän unta. Viime yöltä tunteja on kertynyt viitisen tuntia. Vaikka vihaan aamuja (ihan sama mitä sanot, aamut on aina perseestä), yhteiskunta pyörii sen varassa että ihminen herää aikaisin. Puolisollani on luontainen rytmi sellainen, että hän menee yhdeksän jälkeen maate ja herää siinä ennen seitsemää, joten olemme usein eri aikaan hereillä. Haluan tähän jotain muutosta.

Koska varusteet on nyt kunnossa, ennen kaikkea haluan juosta aamuisin. Tänään on mainio tilaisuus pukea uudet trikoot ja hupparin ja lähteä kiertämään järvi. Pieni kolmen asteen pakkanen, eikä ihmisiä missään. Todella mukava juosta. Saan pidettyä nopeaa vauhtiakin yllä, rapiat 5:30 minuuttia per kilometri, ei paha.

Viime aikoina kroppa on jotenkin krakaillut ja tajuan, että en ole juonut vettä kotona ollessa jostain syystä. Siispä testiin Waterminder. Rollen appinvaihtokausi on täällä taas.

Lenkiltä tultua vaimo tekee chia-kaurapuuroa. Yllättävän hyvää marjojen kanssa. Reseptin kysyin äidiltäni, jolla on tapana tehdä minulle samaista puuroa aina kylässä käydessäni.

Innostun tekemään myös vähän töitä MacBook Pro:llani. Lähinnä valmistelen huomista koulutusta, eipähän tule aamulla kiire tai mene sekoiluksi.

Viime vuonna toinen pääsiäispäivä on mennyt lähinnä filosofisia pohtien. Tänään se kuluu ilman mitään suunnitelmia. Ahdistus koittaa kurkkia välillä, mutta koitan työntää sen pois puuhastelemalla kivoja juttuja. Niitä ovat esimerkiksi avoin some, leffat ja pelaaminen.

Sunnuntai. Vaivat tiessään. Hyvät yöunet. Hyvä fiilis. Aamupalan jälkeen lähdemme Stadiumiin. Vaimon eiliset kengät eivät olleetkaan järkiostos. Onneksi on kolmenkymmenen päivän takuu. Sanon, että emme lähde kaupasta, ellet ole 200% varma.

Olen lykännyt omien juoksukenkien uusimista, koska olen pärjännyt hyvin vuoden ajan. Juoksukilometrejä kengillä on kertynyt kuitenkin jo 1500km ja liikkeessä huomaan miten kulunut pohja on uuteen verrattuna. Päätään sittenkin satsata jo nyt. Uudet ASICS Gel-Kayanot, uusinta mallia, 200 euroa kiitos. Koska täällä ollaan, uusin samalla koko kevätkauden vaateparren, eli trikooshortsit, trikoot, huppari, Flipbelt-vyö ja juoksupaita lähtevät mukaan. Lompakko on tyhjempi, mutta mies iloisempi. Kelpaa taas juoksennella.

Kotona huomaan, että molemmissa Niken housuissa on paikka avaimelle ja puhelimelle. En olisi tarvinnut 49,99 euron Flipbeltiä. Mutta toisaalta, sinne saa vaikka evästä sitten puolimaratonilla. Tuskin täysin hukkaan menee.

Iltapäivällä boneless-siipiä ja sarjoja. Pelit ei oikein maistu, ei ole peliporukkaa linjoilla, joten loppuilta menee lekotellessa. Mukava rentoilupäivä. Näitä lisää.

Täytyy arvostaa tervettä oloa. Terveys ei ole itsestäänselvyys.