Yllättävän ahdistukseton päivä. Omatuntoni on puhdas ja pystyn hyvin nyt olemaan sinut itseni ja ajatusteni kanssa. Unen syvyys on kerrankin ”kohtalainen”. Alkaa helpottamaan. Siirtyminen 23-07 rytmiin on ollut merkittävä muutos, vaikka vain tunnin myöhäistyminen aikaisempaan. Ei minusta vain saa aamuihmistä, se tuli todettua näiden neljän viikon aikana. 22-06 rytmi ei sovi, ei sitten millään. En halua nukkua 4-5 tuntia joka yö, se käy pidemmän päälle raskaaksi. Mieluummin 7-8 tuntia ja freesimmät aivot. Vaikka sitten sillä uhalla, että en ehdi aamuisin juosta. Juostaan sitten illalla ja viikonloppuisin.

Työpäivä menee koulutushommissa. Paikallista kehityspalvelinta pystyyn laittaessamme, olen ylpeä omista keksinnöistäni. On tullut tehtyä VSCode-lisäosaa, palvelinkomponenttia, scriptiä ja vaikka mitä vuosien varrella. Kun aiemmin olen katsonut maahan ja potkinut kiviä, nykyään osaan olla itsevarmempi ja ajatella myös itseäni, silleen sopivasti. En minä ihan turha jätkä olekaan.

Olen pystynyt pitämään työpäivätkin nyt normaaleina, vaikka tekemistä on edelleen liikaa. Moni asia on töissä järkeistynyt, vaikka vieläkin osa jutuista kaipaa ratkaisua. Mikään ei tapahdu hetkessä, joten askel kerrallaan eteenpäin. Fiilis on kuitenkin kaiken suhteen hyvä. Tiedän paikkani, osaan hommani ja olen ennen kaikkea rehellinen itselleni. Ehkä tämäkin tästä.

Illalla tsekkaan OmaKannan, että onkohan sitä B-lausuntoa tai lääkäriaikaa tullut. Aika löytyy, joten lykkään sen kalenteriin. Jään lukemaan terapeutin raportteja terapiakäynneistä. Mielenkiintoista kamaa, jota on hämmentävä lukea, sillä en muista puoliakaan. Ilmeisen traumaattista settiä. Ei mikään ihmekään, että torstaisin on aika sekaisin kuuppa.

Muutaman lokin haluan jakaa OmaKannasta niin, että siivoilen tunnistettavuudet kokonaan pois.

Joten tässäpä näitä.

Tunteet muutosten edellä. Oman johtajuuden haltuun ottaminen. Lapsuuden pelot. Kuolemanpelko ja sitä seuraava olemattomuus, huutaminen, kiusatuksi tuleminen. Turvaa asiakas sai; äidiltä, mummolta, kodista, kirjoittamisesta ja paneutumisesta tietokoneen saloihin.

Sisäisen lapsen kohtaaminen. Asiakkaalla ollut kuvaamataidosta 10. Hän ei kuitenkaan piirrä mielellään koska hänelle on sanoitettu, ettei hän osaa piirtää. Itsetunto. Stressi vähäisempänä, unet vilkastuneet.

Vuorokaudessa tuntuu olevan tunteja liian vähän. Mihin keskityn.

Oma vointi laskenut. Väsyttää ja ahdistaa. Tunne että pitäisi olla kaikkivoipa. Kodin haasteet työssä jaksamisen lisäksi ovat liikaa.

Tytärtä kiusattu koulussa. Kokemukset aiheesta avanneet omat traumat. Työssä ollut paineita. Nukkunut vain noin viisi tuntia/yö.

Oma jaksaminen. Missä kulkevat omat rajat. Millainen on oma reviirini.

Tuntuu ettei mikään innosta, kaamosmasennus? Juossut viime viikolla 85 km. Rentoutusharjoitus.

Viime aikoina ollut vaikeaa. Pohdintaa vaikeiden tunteiden kohtaamisesta. Omista arvoista, sekä ajatusten ja tunteiden erillisyydestä omasta itsestä.

Tässä vain jäävuoren huippu noin vuoden käyntien ajalta. Kuntoutus jatkuu. Huomenna taas mennään.

Maanantaivapaan tiivistelmä: Hyvä pitkä juoksulenkki, somea, ruokaa, datailua.

Vappupäivän kunniaksi kasaan tähän katkelmia aiemmista vapuistani eri vuosikymmeniltä. Olen kirjoittanut aika vähän vapusta, oikeastaan 17-18-vuotiaana ja sitten nyt kolmekymppisenä. En ole vappuihmisiä, varsinkaan nykyään kun en ryyppää. Joskus vappua tuli juhlittua lähinnä alkoholinkäytön merkeissä.

Yllättävän paljon olin myös sosiaalisissa kuvioissa, mutta, noh niin, se alkoholi. Paitsi 17-vuotiaana kun en vielä juonut. Silloin oli vaan enemmän kavereita, joita ei nykyään juurikaan ole – tai on, mutta on omaa paskuuttani, että en osaa pitää yhteyttä.

Hytisin kaupungilla kun tulin Juhanilta kävelykadun vapputorille. Kojuissa myytiin kaikenlaista hyödytöntä, mutta mukavaa kamaa. Olisi tehnyt mieli ostaa jotakin, mutta taskussa ei ollut kuin 60cnt viiden ja kymmenen sentin kolikoina. Niinpä lähdin kotiin heti seuraavalla bussilla. Vappuruuhkan takia myöhästyin ensimmäisestä vaihdosta.

Eli tämän viikonlopun olen siis ottanut rennosti. Mm-kisoja katsellessa lauantai meni mukavasti Juhanilla ja tänään olen istunut tietokoneella ja kuunnellut musiikkia ja pelannut Flatoutia. Ilmapalloja ja MountainDew:tä… ja huomenna pitää taas ryhdistäytyä kouluun. Robert Milesin Freedom tahdittaa minun iltani. JAlbum taitaa olla kohtapuolin valmis, oli vain pieniä ongelmia ftp-asetusten kanssa. Eipä siinä. Karsin turhimpia kuvia ja lisäsin samalla uusimpia. Aika paljon sinne vieläkin jäi turhuutta, mutta ei se niin nuukaa ole. Hyvää vapunpäivän illanjatkoja kaikille!

Kylmä vapunpäivä, 1.5.2005

Nyt on vappu ja ikkunasta näkyy että kirkkopuistossa näkyy olevan porukkaa ihan älyttömästi. Tukka on vihreä. Eipä tässä muuta kuin että hyvää vappua jokaiselle lukijalle!

Vappu 30.4.2008

Haluatte kai tietää miten vappuni meni? Hyvin. Lauantaina lähdin aamulla soittamaan kitaraa kaupunkiin Tantun luokse. Soitettiin Wintersunia. Kitaratunnin jälkeen menin kotiin. Istuin tietokoneella jonkin aikaa, kävin kaupassa (ostin blondivärin) ja lähdin lenkille ja Veikolle värjättyäni ensin hiukset. Syötiin ja saunottiin. Markokin oli siellä. Lähdin yöllä kotiin.

Sunnuntaina käytiin mummolassa. Myöhemmin vietin vappua ensin kaupungilla ja sitten Ronilla. Oli paljon kavereita ja tunnelma oli tiivis. Jäin Ronille yöksi ja tulin maanantai-aamuna kotiin. Maanantaina eli eilen ostin 1.5l Pepsin ja karkkia ja söin mummolta saatua Fazerin sinistä ja tein pienen leffamaratoonin (Great Raid, Azumi, Aeon Flux). Tässä kaikki niin yksityiskohdattomasti kuin mahdollista.

Googlen-haun tuloksia:

Vappu, closest translation in english Labor Day, is the day when whole Finland is drunk…I mean really drunk, everyone drinks until (s)he runs out of money or is unable to swallow.

Nyt ulkomaalaiset jannut tietävät mitä Vappu tarkoittaa suomalaisille; Virallisen Juoppouden Päivä.

Vapun kuulumiset, 2.5.2006

Aloittelimme vappua Lutakonpuistossa kuurojen kanssa. Vappuna piti tavata kuuleviakin, mutta heitä tuli lopulta nähtyä vähän nihkeästi. Kaikki olivat Jyväskylän kirkkopuistossa vähän liian myöhään, kun itse emme siellä viihtyneet tuntia pidempään.

Maalasin kasvoilleni corpsepaintit, joten ihmiset pelästyivät ja tuntuivat karttavan minua koko illan. Aluksi se oli jopa kivaa, mutta illan mittaan kyllästyin kun jokainen minulle juttelemaan tullut sanoi vain ”olet pelottava”. Corpse paint ei sovi vappuun… Kun siirryimme kirkkopuistoon, tulkkasin joillekin kuuroille Minna Canthin patsaan edustalla pidettyjä puheita. Joukossa oli pari muutakin kuulevaa, jotka tulkkailivat ympärillä tapahtuvia asioita.

Kuurojen talolla pesin maskin pois, mutta silmänympärykset jäi ja näytin ihan pitkätukkaiselta Adam Lambertilta, mutta en antanut sen häiritä. Osallistuin jopa erääseen järjestettyyn kilpailuun, jossa piti syöttää toista silmät sidottuina. Homma oli yllättävän vaikeaa. Jälkeenpäin katsoin vaimoni kuvaaman videon, jota oli huvittavaa seurata. Monet yrittivät viittoa ja eräs viittoi takaisin, ”turha sinun on viittoa kun en näe mitään!”. Ratkiriemukasta. Syötävä mömmö oli jotain kasvismakkarapöperöä, josta ei tainnut kukaan oikein tykätä. Hävisimme kun parini luovutti, emmekä saaneet mitään palkintoa, nyyh.

Kuurojen yhdistyksen tiloista lähdimme katsomaan Jyväskylän yöelämää, mutta laihaksi jäi kun emme yön kuppiloissakaan kauaa viihtyneet. Tai no, Veera olisi halunnut vielä jäädä ja häntä hieman harmitti kun itse väsähdin jo ennen puolta yötä. Ihan hauska päivä, vaikka ei ehkä täysin vastannutkaan odotuksia. Sentään ensimmäinen vappu kokonaan kuurojen kanssa. Pari tyyppiä jäi mieleen, mutta olisin ehkä toivonut pääseväni juttelemaan useammankin kanssa. Monet olivat omissa porukoissaan, mikä on tietysti ihan normaalia. Normaalia vappuhuumaa. Täytyy yrittää osallistua kuurojen toimintaan useamminkin, tykkään kyllä niistä ihmisistä. Samalla harjaannutan viittomakielentaitojani, jotka välillä tuntuvat ontuvan.

Vappuni Jyväskylässä värikkäiden kuurojen seurassa, 2011

Mahtava päivä. Herään suhteellisen hyväntuulisena ja levänneenä. Aamun palaveri sujuu kivan tehokkaasti, joten jää enemmän aikaa tehdä oikeita töitä. Päivän yleisilmapiiri on rento ja iltapäivään mennessä porukka onkin jo oikein vapputunnelmissa. Juuri nyt tuntuu, että homma toimii niin toimistolla kuin kotonakin. Hyvä fiilis tästä kaikesta.

Viides päivä ilman kofeiinia, 29.4.2022

Nukun huonosti. Herään yöllä kahdesti paniikissa. Viikon ahdistukset tulevat näköjään uniin.

Sataa rakeita. Oivallinen vappusää. Kylmää ja märkää. Ei kiinnosta lähteä ulos. Tämä viikko menkööt tässä.

Sauna hieman helpottaa. Ja pelailut.

Kuka keksi ahdistuksen? Olisi pari sanaa sanottavana hänelle.

Aurinko laskee Harjun taakse. Päivä on ollut mukava, vaikkakin tunteiltaan vaihteleva. Palaan ajatuksissani aamuun.

En pidä matkustelusta, oli sitten kyse ulkomaan tai sisä-Suomen reissusta. Tänään on kuitenkin Veeran syntymäpäivä ja päätämme lähteä heti aamusta Tampereelle. Olen nukkunut tavanomaisen kehnosti. Unenlaatu on viime aikoina ollut erittäin heikkoa. Syytän ahdistustani.

Kahvia, ulkona syömistä, shoppailua. Mokkamestareiden kahvikupillinen on liikaa ja meinaan saada paniikkikohtauksen. Valtavat paikat täynnä ihmisiä, 253mg kofeiinia verenkierrossa ja matkustelu yhteensä aiheuttavat sen, että ahdistus kohoaa huippuunsa. Saan itseni kuitenkin rauhoitettua, en halua pilata vaimon syntymäpäivää.

Rahaa kuluu, mutta en jaksa välittää nyt siitä. Ostan heräteostoksena musiikkiliikkeestä Lotalle huuliharpun. Hänellä on melkein kaikki soittimet, mutta tämä puuttuu. Päivä kääntyy iltaan ja löydämme lapsille mukavia tuliaisia. Kotiinvietäväksi on pelikaupan pehmoleluja, herkkuja, vaikka mitä. Kun saavumme kotiin, lapset ovat iloisia. Vähän kuin joulu olisi.

Kiitos äiti kun kävit katsomassa lapsia. Kuulemma Teeleidissä oli kivaa. Pojalla oli vähän tylsää, mutta minttusuklaakakku oli hyvää.

Nyt on väsynyt olo. Ehkä ensi yönä unikin maittaa.