Maanantait… Ei ihan lempparipäiväni, mutta onnistunut päivä siitä huolimatta. Saan paljon aikaan. Pystyn lopettamaan työt viideltä.

Ahdistus koittaa kurkkia, mutta on pysynyt melko hyvin taka-alalla tänään. Iso-A 0 – minä 1.

Tunnekartasto on nyt luettu loppuun. Hieno kirja, joka vahvisti monta käsitystäni erilaisista tunnespektreistä ja esimerkiksi moraalikäsityksestä. Yksi hienoin oivallus liittyy optimismiin.

Optimisti yrittää uudelleen. Optimisti näkee tulevaisuuden valoisampana. Liika optimismi ei ole hyväksi, koska silloin ihminen ylpistyy eikä näe metsää puilta. Ei saa keulia. Pitää muistaa pitää jalat maassa ja järjen päässä. Mutta keskimäärin kannattaa olla kuitenkin optimisti mieluummin kuin pessimisti tai realisti. Pessimisti ei pety, mutta ei tee mitään muutakaan. Optimisti tietää, että pettymys kuuluu elämään ja ajaa asioita entistä kovemmin eteenpäin pettyessään. Realisti katsoo vain nykyhetkeä, eikä sano juuta tai jaata.

Minä olen optimisti. Hukkasin elämästäni vuosia pessimismiin ollessani masentunut. En minä sille oikein hirveästi mahtanut, mutta nykyään yritän ajatella asioista positiivisesti aina kun mahdollista. Optimismi tarkoittaa itselleni sitä, että uskon hyvään. Miksi haluaisin nähdä kaikessa vain huonoja puolia? Miksi haluaisin odottaa ja ennakoida, että pahaa tapahtuu tai asiat pahenevat? Miksi haluaisin epäillä tulevaisuudennäkymiä, kun voin vaikuttaa suuntaan itse? Asioita on hyvä ottaa huomioon ja pohdiskella monelta kantilta, mutta oletuksena kannattaa pitää hyvää, ei pahaa.

Ahdistushäiriö rajoittaa kykyä olla optimisti. Mutta välillä se toimii järjen äänenä. Kun ahdistaa, puskee sen läpi, jottei ahdistaisi. Optimismi muistuttaa, että ei kannata keksiä lisää syitä ahdistuksen boostaamiseen. Pessimismi ja negatiivisuus on kuin bensaa liekkeihin. Optimismi ja positiivisuus tyynnyttää roihun lempeäksi hiillokseksi.

Enemmän optimismia maailmaan, niin hyvä tulee.

Tänään en tee yhtään mitään.

Näin sitä levätään.

No hupsista. Vähän venähtää. Siis herääminen, työpäivä, elokuvailta, tämä kirjoitus ja koko päivä oikeastaan. Sentään tällä viikolla onneksi vain yksi ylipitkä työpäivä, muuten on pystynyt pitämään järkevänä.

Guardians of the Galaxy 3 elokuvateatterissa on erittäin viihdyttävä kokemus.

Nyt joutaa unille. Ai niin, join Batteryn elokuvateatterissa. Fak.

Tähän aikaan ei pitäisi syödä, mutta on lähes 3000 kilokalorin vaje. 11km iltalenkki banaanin voimin sujui yllättävän hyvin. On vain aivan liian kylmä. Tuulen kanssa suorastaan jäätävää. Toukokuun neljäs päivä ja lunta maassa, mitä ihmettä…

Tilaan McDonald’sista parikymmentä nugettia ja tupla-Daim McFlurryn. Elämästä pitää voida nauttia.

PS. May the Fourth be with you!