Kello on 1:40, mutta koska en ole vielä nukkunut, päivä ei ole vaihtunut, eikö niin? Euroviisut tulilla, jännittää. Pisteitä lasketaan parhaillaan. Suomi ja Käärijä on neljäs. Katsotaan miten käy.

Tulee katsottua sittenkin semifinaalien toinen osa yöllä loppuun, vaikka ensin ajattelen katsovani vain osan. On se sellainen sirkus tuo Eurovision. Saapa nähdä, eletäänkö huomenna uudelleen vuotta 2006. Muistan vielä sen fiiliksen kun Norja ja Viro antoivat 12 pistettä ja epätodennäköisiltäkin mailta ropisi 5-7 pistettä. Kirjoitin ensireaktioni blogiin voittoyönä, toki vähän liioitellen. Mutta oli se 17-vuotiaana hieno fiilis.

Työpäivä on tänään rento, mutta saan yli 30 tehtävää tehtyä. Tosi hyvä päivä. Huomenna KAARIJA FOR THE WIN!

PS. Siitepöly on perseestä. Olen aivastanut tänään 245 kertaa.

Hyvä päivä. Aivan täyskäännös eiliseen verrattuna. Nukun taas pitkään, mutta se ei haittaa. Ei kaduta Evil Dead Risen katsominen, sen verran hyvä. Tuntuu, että unirytmini on nyt kääntynyt normaaliin, kun en ole väkisin pakottanut sitä mihinkään muottiin. Eli normaalini on siinä kahdentoista ja kahdeksan välissä. Piste.

Aamulenkit ovat vaihtuneet päivälenkeiksi. Pyrin vähintään kävelemään joka päivä. Jos 10 000 askelta saisi aina täyteen, niin hyvä.

Illalla vuorossa Euroviisujen semifinaalin toinen osa. Toivottavasti Australian edustaja Voyager pääsee jatkoon. Olen tykännyt bändin musiikista jo yli vuosikymmenen ajan.

En saa itseäni ylös vajaiden yöunien jälkeen, kiitos Euroviisujen. Tytär nukkuu pommiin ja heti perään väittää olevansa kipeänä. Vastahan hän oli koko viime viikon pois koulusta. En tiedä mikä on totta. Siitepölykausi on pahimmillaan.

Etäpäivä ei meinaa lähteä käyntiin. Kahvimaito on loppu. Aloitan hommat. Yksi kerrallaan. Fiilis on kehno, potuttaa.

Puolen päivän jälkeen muistan, että en ole juonut yhtään kahvia. Lievää päänsärkyä. Lähden ulos kävelemään ja ostan samalla ne kahvimaidot. Kotiin tultuani pistän suklaaminttukahvia lasiin. Heti tuntuu paremmalta.

Jännä miten pienet asiat voivat saada mielen matalaksi, kun niitä kasaantuu. Tai välillä tuntuu siltä, että tyhjää kasaantuu päällekkäin. Ei näistä asioista pitäisi mennä päivä pilalle. Miksi olen tällainen tunneolio?

Työpäivä venähtää, mutta tahallaan. Saan kaiken valmiiksi mitä pitikin. Kuuden maissa vaihdan Macilta PC:lle. Päätän lähteä lenkille, mutta jumitan jossain Mastodonissa.

Kahdeksalta ulos juoksemaan. Rantaraitin asfalttireitti on virhe parin päivän tauon jälkeen. Oikea sääri puutuu heti kahden kilometrin kohdalla. Pakotan itseni juoksemaan viisi kilometria, sitten kävelen loppumatkan. Tämä päivä on näköjään tällainen.

En löydä nyt päivästä hirveästi positiivista kerrottavaa. Joskus takkuaa. Ei kaikki voi aina mennä hyvin.

Illalla korotan ääntäni lapsille tahtomattani. Olen tänään nähtävästi täysi mulkku. Mikä nyt risoo?

Pyykkikone pyörii. Pitäisi laittaa vaatteet kuivumaan, mutta kellossa on vielä aikaa. Sitä paitsi pesukone vuotaa. Sarana on haljennut kriittisestä kohdasta. Ahdistaa sekin.

Miksi kaikki menee tänään pieleen? Ei mikkää mee kohtuuvella.

Nollauskeinoja on vähän, mutta aion pistää kohta jonkin elokuvan pyörimään.

Ehkä huomenna paremmin.

Ei kai sitä muuta kuin Käärijä voittoon!

Paljon olisi asiaa, mutta tänään ei taida jaksaa muuta.