Hyviä aiheita päiväkirjaan on monia, ja ne riippuvat paljon siitä, mitä haluat päiväkirjallasi saavuttaa. 😊 Päiväkirja voi olla esimerkiksi tapa purkaa tunteita, tallentaa muistoja, kehittää itseäsi, oppia uutta tai vain nauttia kirjoittamisesta. 📝

Bingin tekoäly, kun kysyn ”mitä kirjoittaisin tänään päiväkirjaani?”

En minä tiedä mitä haluan päiväkirjallani saavuttaa. Ehkä kirjoittamisen rutiinia, parempaa mielenterveyttä, muistin ja kirjoittamistaidon kehittämistä. Saan myös 5-10 minuutin kirjoittamishetkistä hyvän rauhoittumishetken iltoihini. Mutta yksi asia on varma: Nautin kirjoittamisesta. Laitteella tai tavalla ei ole väliä: Kynä ja paperi, puhelimen näppäimistö, tietokoneen näppäimistö, kirjoituskone, kaikki käy. Tiesin, että haluan kirjoittaa jo viisivuotiaana. Siinäpä sitä syytä on tarpeeksi.

Välillä kuitenkin tuntuu, että ei ole mitään asiaa. Tai että toistan itseäni. Mutta toisaalta kirjoitan tätä itseäni varten, ilman aihetta. Ja niin pitää ollakin, sitä varten lokia pidänkin. Kirjoitan tavallaan myös ehkä jälkipolveani varten. Manu 9 vuotta todennäköisesti ei muista myöhemmin, mitä teki sunnuntaina 16.7.2023. Toisaalta, en ole lapsistani hirveästi kirjoitellutkaan, koska haluan suojella heidän yksityisyyttään. Onhan päiväkirjani julkinen ja lähinnä itseäni varten. (Manu pelasi tänään(kin) lähinnä Minecraftia, tytär soitteli bassoa ja piirteli)

Lomasunnuntai on oikein mukava tänäänkin. Hyvin on vakiintunut tapa mennä sunnuntaiaamuna Espresso Houseen kahville ja mustikkapiirakalle. Taas aiheet livahtavat diippien ja synkkien juttujen puolelle, mutta ahdistus ei onneksi jää tällä kertaa päälle. Menneisyydessämme on paljon todella sairaita juttuja. Näistä saisi koko elämän mittaisen terapiakirjan aikaiseksi ja aionkin kirjoittaa sellaisen heti kun olen varma, että en saa kunnianloukkaussyytteitä niskaani. Toisaalta, aina on myös autofiktiokortti käytettävissä. Haaveenani on edelleen kirjoittaa kirja, kunpa saisin aiheen, ajan, paikan ja itseluottamuksen siihen. Ehkä viimeistään eläkkeellä. Toivottavasti paljon ennen sitä.

Illalla menen elokuviin, aivan itsekseni. Ulkona on tuulinen kesäsää, eli lämmin, mutta myrskyisä. Oikeastaan lempisääni. En pidä porotuksesta, sadekin on kivempi.

Kiitos tästä sunnuntaista kaikille osallisille. Aivan huikea päivä.

PS. Kun tekstin alussa ajattelin, ettei mitään synny taaskaan, niin sitä vain ajatukset jäi talteen, vähän pidemminkin kuin mitä ensifiilikseltä olisi voinut odottaa. Se kertoo ehkä ajattelukyvystäni, mutta myös taidosta pukea ajatukset sanoiksi. Näin se on nähtävä. Olen ajattelija, mutta ennen kaikkea kirjoittaja, nyt ja aina.

”Mitäs sitä sitten?”. Nyt se saapui, se tunne. Se olemisen autuus. Se kun ei ole tekemistä, eikä tarvitsekaan olla. Smartumissani on paljon liikunta- ja kulttuurisetelistä käyttämättä, joten taidanpa mennä elokuviin itsekseni huomenna. En suunnittele tämän pidemmälle mitään. Kirjoja. Kirjoittamista. Olemista. En stressaile siitä pitääkö kirjoittaa kirjaa tai tehdä musiikkia. Ihan sama. Tämä on parasta.

Olen minä tehnyt ”töitäkin” joka päivä, mutta sen verran mitä yrittäjän tarvitsee tehdä, eli vartista tuntiin, lähinnä laskutukset ja taulukkolaskennat. Ihan mielellään teen Exceleitä ja tsekkaan sähköpostit päivittäin, se ei edes tunnu työltä. Saisipa pelkästään sitä tehdä joka päivä arkenakin. Tavallaan saankin, pikkuhiljaa, mutta jostain syystä pääkoppani silti väittää, että esimerkiksi ylläpitolaskutusexcelin tekeminen ei ole ”oikeaa hommaa” ja sitä pitäisi jotenkin tehdä ”vapaa-ajalla” tai ”iltapuhteella”. Mikä edes on ”työpäivä” tai ”työaika”, jos ajattelen näin? Tämän loman pitää viimeistään muuttaa ajattelutapani sellaiseksi, että en enää ajattelisi ”työstä” väärin. Mutta silti, rakastan tätä.

Helteellä juokseminen ei ole herkkua, mutta onpahan tuo treeniohjelman mukainen 14km taas taputeltu. PS. Uusi app rutiineihin testissä, tällä kertaa Timecap. Jokin kyltymätön voima minussa kaipaa aina jotain uutta ”motivoivaa” appia. Ehkä tällä kertaa osuu, ainakin toivon niin.

Saapuessani lenkiltä lapset ja vaimo ovat lähteneet ulos. Talossa on hiljaista. Tämä käy.

Here’s a way to think about what the masses regard as being ‘good’ things. If you would first start by setting your mind upon things that are unquestionably good—wisdom, self-control, justice, courage—with this preconception you’ll no longer be able to listen to the popular refrain that there are too many good things to experience in a lifetime.

Marcus Aurelius, Meditations 5.12

Päivän hyvät jutut

• Pitkät yöunet
• Hyvä aamupäivälenkki
• Elokuvateatterissa käynti (lapset katsoivat samaan aikaan Elementalin)
• Migreenilääkitys (hyvä app seurantaan muuten: Migraine Buddy)
• Hyvä fiilis koko päivän!
• Muiden ilo
• Kaunis auringonlasku

Nyt on se diagnoosikin sitten hommattu, eli G43.0: Esioireeton migreeni (tavallinen migreeni) (engl. Migraine without aura [common migraine]). Lääkecocktail Burana 800mg, Panadol Forte 1000mg, Primperan 10mg ja Sumatriptan Accord 50mg.

Olen hieman hämmentynyt näin kovasta määrästä kipulääkkeitä ja aionkin aloittaa tuolla sumatriptanilla. Kuulemma kannattaakin kokeilla, koska migreeni on yksilöllinen vaiva. Kyseenalaistan myös pahoinvointilääkkeen tarpeen, kun minulla harvemmin sellaista iskee päälle kunnolla. Lääkäri on sitä mieltä, että kannattaa ottaa koska se edesauttaa lääkkeen imeytymistä, mutta kokeilen ensin yhtä kerrallaan.

1800mg kipulääkettä en tule minun migreeniini ottamaan ihan heti. Vähän tuntuu olevan ammattitauti kirjoittaa reseptiä kipulääkkeille ”varman päälle”, minä kyllä oman migreenini tiedän, siihen ei ole ennenkään ibuprofeiini vaikuttanut mitenkään.

Mukava päivä.

Nukun pitkään. Eilen heräsin jostain syystä minuutilleen kello 7:00 pirteänä kuin peipponen. Tänään ei ole sama meininki, vetelen hirsiä aamu-yhteentoista asti. Lääkäriltä tulee tekstiviestiä, aika peruttu.

Kahteen mennessä iltapäivällä on jo kaikki päivärutiinit hoidettu, eli:

• Sähköpostien lukeminen (InboxZero, myös lomalla)
• Kasvien kastelu (tänään ei ollut kasteluvuorossa yhtään)
• Lukeminen
• Ruokapäiväkirja
• Budjetit ja kassa
• Päivän reflektointi, kiitollisuuspäiväkirja (luet parhaillaan)

Kokeilen myös pitkästä aikaa musiikkia. Rumpukoneesta löytyy vihdoin asiat, joita en aiemmin löytänyt. En kuitenkaan jaksa sen enempää tuottaa uutta.

Kahvia, jääkahvijäätelöä. Hyvä pidempi teksti Threadsista ja Fediversumista. Ei päänsärkyä, ei juurikaan ahdistusta. Tänään on mukava, seesteinen päivä.

Keskiviikko: Päivä, jolloin aamulenkillä spurtteja ja lounas vaimon kanssa. Sushia, tietenkin. Tänään on ollut jonkinasteista eksistentiaalista kriisiä ilmassa. Toinen puoli pääkopastani sanoo, että yrittäisit nyt rentoutua ja toinen puoli, että yrittäisit nyt tehdä jotain järkevää. Kumpikaan ei oikein ota aktiivista roolia tai ole oikeassa. Jos totta puhutaan, en haluaisi tehdä yhtään mitään. Ja niin minun täytyy myös tehdä. Tehdä? Siis olla tekemättä. Mitään.

Mietin pakostikin, että onko minut viritetty siten, että tarvitsen koko ajan jotain ”tuottavaa” tekemistä pärjätäkseni hyvin henkisesti. Olen tainnut olla aina tällainen, niin pitkään kuin muistan. Paikkaanko sillä jotain lapsuuden traumaa? Kenties. Aina kun lomaa on kulunut pari viikkoa, alan ahdistumaan siitä, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Aivan kuin unohtaisin loman koko perimmäisen tarkoituksen.

Laitan tekstiviestiä terapeutilleni. Olikohan seuraavat ajat elokuussa, vai pääsenkö huomenna juttelemaan? Terapeuttini vastaa, että ”nähdään elokuussa!”. Poistan tapahtumamerkinnät kalenteristani häiritsemästä.

Huomenna lääkäriaika Mehiläisessä. Sairausvakuutus hyötykäyttöön. Saan vihdoinkin migreenilleni estolääkityksen.