Mukava herätä ensimmäiseen lomapäivään heränneenä. Päivä alkaa kahvilla ja koodilla. Innostun virittelemään Linux-työpöydälleni vanhan kunnon conky-widgetin. Pidän Linuxista ja bashista, koska ne ovat ikuisia. On mahtavaa ohjelmoida edelleen sujuvasti kielellä, joka on ollut olemassa yli 35 vuotta. Conkyn ehdin jo tässä välissä unohtaa, mutta se näköjään vieläkin porskuttaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Tämänkin koodi löytyy GitHubistani.

Muuten päivä menee aika pitkälti somessa. Illalla katsomme koko perheen kanssa Yksin kotona (1990).

On mukavaa olla lomalla.

Vihdoin se loma koitti. Tuntuu äärimmäisen hyvältä, varsinkin kun tämä päivä on ollut kun lihamyllyn läpi olisi mennyt. Päivällä iskee migreeni, joka kuitenkin estyy ajoissa otetulla estolääkityksellä. Shamaani pistää selän kuntoon. Iltapäivällä postdrome aiheuttaa sekavan, mutta kivuttoman olotilan.

Nyt saa levätä ja nauttia. Takki hetkeksi naulaan ja työjutut sivuun. En aio avata tänään tietokonetta.

Anteeksi, mutta nyt jatkan suklaan syömistä…

Tämä päivä on oikeastaan aika klooni eilisestä, paitsi että perheeni ja erityisesti tyttäreni voi tänään paremmin. Terapiassa kerron sekavasta viikostani. Stressi vaikuttaa yöuniin.

Onneksi pian on loma.

Ei minulla ole taaskaan energiaa kirjoittaa enää yhtään mitään. Jälleen kerran mietin, onko tässä päiväkirjassa mitään järkeä… Kirjoittelen aina viimeisillä voimillani muutaman sanan. No, ehkä lomalla sitten jotain järkevää.

Toimistolla vietetty aika lähtee taas lapasesta, enkä oikein tiedä syytä. Ulkona on niin kylmä ja sisällä patterin vieressä niin lämmin. Pythonilla on mukavaa koodata automaatiotyökaluja työpäivän jälkeen.

Ehkä nyt pidän tietokoneen kiinni loppupäivän. Siis sen pari tuntia.