Tunnekartasto on nyt luettu loppuun. Hieno kirja, joka vahvisti monta käsitystäni erilaisista tunnespektreistä ja esimerkiksi moraalikäsityksestä. Yksi hienoin oivallus liittyy optimismiin.
Optimisti yrittää uudelleen. Optimisti näkee tulevaisuuden valoisampana. Liika optimismi ei ole hyväksi, koska silloin ihminen ylpistyy eikä näe metsää puilta. Ei saa keulia. Pitää muistaa pitää jalat maassa ja järjen päässä. Mutta keskimäärin kannattaa olla kuitenkin optimisti mieluummin kuin pessimisti tai realisti. Pessimisti ei pety, mutta ei tee mitään muutakaan. Optimisti tietää, että pettymys kuuluu elämään ja ajaa asioita entistä kovemmin eteenpäin pettyessään. Realisti katsoo vain nykyhetkeä, eikä sano juuta tai jaata.
Minä olen optimisti. Hukkasin elämästäni vuosia pessimismiin ollessani masentunut. En minä sille oikein hirveästi mahtanut, mutta nykyään yritän ajatella asioista positiivisesti aina kun mahdollista. Optimismi tarkoittaa itselleni sitä, että uskon hyvään. Miksi haluaisin nähdä kaikessa vain huonoja puolia? Miksi haluaisin odottaa ja ennakoida, että pahaa tapahtuu tai asiat pahenevat? Miksi haluaisin epäillä tulevaisuudennäkymiä, kun voin vaikuttaa suuntaan itse? Asioita on hyvä ottaa huomioon ja pohdiskella monelta kantilta, mutta oletuksena kannattaa pitää hyvää, ei pahaa.
Ahdistushäiriö rajoittaa kykyä olla optimisti. Mutta välillä se toimii järjen äänenä. Kun ahdistaa, puskee sen läpi, jottei ahdistaisi. Optimismi muistuttaa, että ei kannata keksiä lisää syitä ahdistuksen boostaamiseen. Pessimismi ja negatiivisuus on kuin bensaa liekkeihin. Optimismi ja positiivisuus tyynnyttää roihun lempeäksi hiillokseksi.
Enemmän optimismia maailmaan, niin hyvä tulee.
Tässä kirjoituksessa on 245 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:54) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kolmastoista päivä ilman kofeiinia
Istun saunanraikkaana pyyhe päässä ja Muteman’s Ginger Beer kädessä. Hyvät löylyt. Kävin saunassa eilenkin. Saunasta on syytä olla kiitollinen, maailman paras keksintö. Ehkä on sittenkin lottovoitto syntyä Suomeen. Täällä on loppujen lopuksi hyvä olla.
Tänään olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Aamu ja päivä kului toimistolla viritellen firman liiketoimintaan liittyviä asioita. Päivä ei ollut niin tehokas kuin olisin toivonut, mutta aina ei voi voittaa.
Overwatchia, kirjaa, saunaa, relaamista. Ja vielä on sunnuntaikin jäljellä. Luksusta, totean vielä uudestaan.
Kyllä se vaan niin on, että juuri nyt on kaikesta paras hetki, niin minulla kuin sinullakin, parahin lukijani. Muuta ei ole, eikä tule, näin se on nähtävä. Emme voi tietää mitä tuleman pitää ja mennyt on jo mennyttä. On siis parempi keskittyä tähän sekuntiin. Ei kannata elää ”sitten kun” -elämää, odottaen että jotain tapahtuu. Asiat kehittyy ja menee eteenpäin, mutta ei kannata elää sen ehdoilla, että joskus sitten. Sen sijaan: Elä nyt. Mieti mitä kaikkea hyvää sinulla on, älä mieti mitä sinulta puuttuu.
Isäni poismenon jälkeen olen onnistunut elämään hetkessä. Jonkun mielestä voi olla synkästi sanottu, mutta jos kuolisin huomenna, eipä paljon jäisi harmittamaan, sillä kaikki on hyvin nyt. Ja tulee olemaankin.
Kun kerran meni näin diipiksi, tähän loppuun vielä eilinen tweettini:
Tärkeimpiä asioita elämässä on kertoa läheisille kuinka heistä välittää. Oma poikani sanoo joka ilta ”Hyvää yötä isi, olet rakas”, johon minä takaisin ”Hyvää yötä, niin sinäkin, super-rakas”.
Olen iloinen siitä, että juuri tämä, tärkein viesti jäi minun ja isäni viimeiseksi: