Keskiviikko: Päivä, jolloin aamulenkillä spurtteja ja lounas vaimon kanssa. Sushia, tietenkin. Tänään on ollut jonkinasteista eksistentiaalista kriisiä ilmassa. Toinen puoli pääkopastani sanoo, että yrittäisit nyt rentoutua ja toinen puoli, että yrittäisit nyt tehdä jotain järkevää. Kumpikaan ei oikein ota aktiivista roolia tai ole oikeassa. Jos totta puhutaan, en haluaisi tehdä yhtään mitään. Ja niin minun täytyy myös tehdä. Tehdä? Siis olla tekemättä. Mitään.
Mietin pakostikin, että onko minut viritetty siten, että tarvitsen koko ajan jotain ”tuottavaa” tekemistä pärjätäkseni hyvin henkisesti. Olen tainnut olla aina tällainen, niin pitkään kuin muistan. Paikkaanko sillä jotain lapsuuden traumaa? Kenties. Aina kun lomaa on kulunut pari viikkoa, alan ahdistumaan siitä, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Aivan kuin unohtaisin loman koko perimmäisen tarkoituksen.
Laitan tekstiviestiä terapeutilleni. Olikohan seuraavat ajat elokuussa, vai pääsenkö huomenna juttelemaan? Terapeuttini vastaa, että ”nähdään elokuussa!”. Poistan tapahtumamerkinnät kalenteristani häiritsemästä.
Huomenna lääkäriaika Mehiläisessä. Sairausvakuutus hyötykäyttöön. Saan vihdoinkin migreenilleni estolääkityksen.
Tässä kirjoituksessa on 180 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:13) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Tuottelias tiistai
Päivä vain hurahtaa jonnekin. Valvon myöhään, joten nukun myöhään. Herään vasta yhdentoista aikaan aamulla. Rytmiä olisi hyvä alkaa kääntämään järkevämmäksi.
Vaikka päivän aikana on vähän liikaakin tekemistä ja muuttobudjetista palaa leipäosa tarvikkeisiin, siivousvälineisiin, työkalupakkiin, olen ollut päivän aikana suorastaan onnellinen. Juoksulenkin aikana pohdin elämää ja sitä miten hyvää se nykyään on. Samaan hyvän olon tunteeseen havahdun kävellessäni Postiin. Tuuli hyväilee kasvojani, hymyilen. Olen elossa, asiat vain sujuvat.
Ajatukseni palaavat eilisiltaan. Lapset ovat iltasatulukemisemme myötä innostuneet avaruudesta ja olen aiemmin ehdottanut, että pitäisimme elokuvaillan ja katsoisimme lempielokuvani Interstellarin. Kolme tuntia kuluu nopeasti ja jopa 8-vuotias jaksaa katsoa elokuvan lähes pyörimättä paikallaan. Etenkin tyttäreni on elokuvasta aivan liekeissä.
Pikakelataan aamupäivän lenkin jälkeiseen suihkuun. Eipä onnistuisi 5-6 kertaa viikossa juokseminen, jos vielä tissuttelisin kaljaa. Ihan parikin illassa aiheuttaisi sellaisen pöhnän, että aamu-unet vain venyisivät. Näin on ihan parasta. Tuntuu hyvältä olla kohta kaksi vuotta selvinpäin. Jotain osaa ja arpaa myös raittiudella on tähän onnellisuuden tunteeseen. Ei enää koskaan takaisin siihen maailmaan. Ei pysty edes ajattelemaan moista. Saan iloa ja nautintoa niin paljon tästä elämästä, johon ei kuulu päihteet.
Hyvää fiilistä tuovat myös toimivat ruuvitag-anturit, joiden tekniikkaa parantelen illasta entisestään. Samalla kun otan viidennen anturin käyttöön, vaihdan kolmen paristot uuteen. Asennan myös jokaiseen uudet firmware-päivitykset.
Saamme tänään edistettyä muuttosiivousta +10%. Koko kodin tavaroita on nyt listattu 757 kappaletta. Haluaisin, että tavaran määrä jää alle tuhanteen meidän nelihenkisellä perheellä. Se on ehkä jopa mahdollista. Katsotaan millaista lukemaa app näyttää muuton jälkeen.
Tiistai-illan kruunaa hyvät löylyt. Hyvä päivä.
