Sunnuntai kuluu kahvitellessa ja erilaisia kohuja lueskellessa. On surullista, että monet somessa ovat samaa mieltä rasistien kanssa. Esimerkiksi tähän uutiseen (Lucia-neito on saanut tuhansia rasistisia viestejä – ”Viesteissä sanotaan kaikki, mitä rasistin voi kuvitella sanovan”) persut osaavat lähinnä sanoa, että miksi se Lucia ei voinut olla valkoinen, niin ei tätäkään kohua olisi tapahtunut. Eivätkö he tajua rasismiaan? Varmaan ”woken vika” tämäkin. Milloin pysähdytään ajattelemaan kanssaihmistä? Rasismi pitää tuomita kaikessa muodossaan.
Vaikka olen enää Mastodonissa ja Threadsissa, uutisilta ja öyhötykseltä ei voi välttyä missään. Rasismia ja naisvihaa on joka puolella – ja ei, se ei ole kuplaa tai liiottelua. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
En tiedä missä kohtaa kommentointini muuttui poliittiseksi. Minunhan piti pysyä politiikasta erossa. Toisaalta, ei ihmisen kunnioittaminen edes ole politiikkaa. Se on ihmisenä olemista ja elämistä.
Tässä kirjoituksessa on 142 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:17) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Duden pikkujoulut
Herään kuudelta salille. Herätys toimii, koska olen vienyt puhelimeni keittiöön. Tätä kikkaa täytyy käyttää jatkossakin (miten koskaan unohdinkaan tämän?), koska muuten torkun liian pitkään.
Päivästä tulee tarpeettoman kiireinen, mutta saamme mullistettua projektityökalun uuden viikkolistan myötä. Hauskaa, että yhdessä päivässä etemme valovuosia kehityksessä. Välissä Emmi käy kuvaamassa uutta kuvapankkikuvaa. Alkuiltapäivästä alkaa olla pikkujouluhumua…
Mysteeri-pakohuone, Jalo ja Moe’sin lautapelit. Nauran katketakseni jutuille. Lukan kanssa voitetaan kaikki pelit. Kerrankin voittajatiimissä.
Päässä soi. Kylläpä on ollut hauska päivä. Aiemmin ajattelin, että juoksen lauantaiaamuna matolla kympin. Mutta nyt päätän, että otanpas levon kannalta…
