Torstai. Unirytmi edelleen 03-11, mutta tänään herään jo kymmeneltä. En pääse lenkille, koska olen unohtanut laittaa vaatteet kuivumaan. Päätän mennä juoksemaan iltapäivästä. Hyvä reilun viiden kilometrin lenkki.
Rutiinittomat päivät toistavat hieman itseään. Roikun sosiaalisessa mediassa pitkin päivää vähän liikaakin. Ahdistus on tasaisessa kasvussa. Lotta tekee illasta lettuja, mutta en jaksa enää syödä siipien päälle. Pitää tehdä joku toinen päivä lettuja vaikka porukalla. Saunakin voisi toimia.
Kello 22:20 saan lapset peiteltyä nukkumaan. Nyt laitan tietokoneen kiinni ja menen vaikka syömään suklaajäätelöä.
Tässä kirjoituksessa on 99 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:25) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ichigo ichie
Juoksen metsässä. En tiedä missä olen, mutta en edes mieti sijaintiani. Vesipisara putoaa jostain taivaalta kasvoilleni, mutta pilvistä huolimatta sää ei ylly sateeksi asti. Minulla on hyvä olla ja vauhti pysyy juuri sopivana. Vaikka äänikirja hölöttää korvissa, en juuri nyt mieti mitään. Juoksen vain eteenpäin.
Havahdun uudelleen äänikirjan maailmaan. Kirja lähenee loppuaan. Valitsen yleensä lenkeille kevyttä kuunneltavaa, kuten Miksi juoksen, jonka kuuntelin viimeksi. Pystyn yleensä keskittymään äänikirjaan suurimman osan lenkistä, mutta joskus vauhti vie mukanaa niin, että pääsen niinsanottuun ”flow-tilaan”, jossa aika pysähtyy, enkä ajattele mitään erityistä. Se on mahtava tunne.
Tällä kertaa lenkikuuntelusas on Ichigo ichie: Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Kirja on upea. Sen viimeiset kappaleet kertaavat kymmenen ohjenuoraa elämään, jotka haluan jakaa sinulle nyt.
Ichigo ichien kymmenen sääntöä
- Älä lykkää hyviä hetkiä tuonnemmaksi.
Mahdollisuus tulee eteen vain kerran, niin kuin Shambhalan avoimille porteille päätyneestä metsästäjästä kertovassa tarussa. Ellet heti tartu tilaisuuteen, menetät sen lopullisesti. Elämässä valinnat tehdään tässä ja nyt. - Elä niin kuin jokainen hetki olisi viimeinen.
Teemestari Yamanoue Sojin neuvo vuodelta 1588 on edelleen ajankohtainen. Rakkaille ihmisille on kohteliasta toivottaa tervehdykseksi ja hyvästiksi ichigo ichie, jotta kaikki muistavat tapaamisen erityisen ja ainutkertaisen luonteen. - Pysähdy hetkeen.
Takertuminen menneisyyteen tai tulevaan on usein tuskallista ja lähes aina hyödytöntä. Mennyttä ei voi muuttaa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tämä hetki on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä. - Kokeile uusia asioita.
Einstein sanoi, että uusia tuloksia ei voi saada toimimalla aina samoin. Ikimuistoisia hetkiä syntyy silloin, kun antautuu kaikan valtaan, antaa sisimpänsä kukkia ja luo jotakin uutta. - Harjoita zen-mietiskelyä.
Voit asettua meditaatiotyynylle tai pelkästään istuutua tarkastelemaan elämän ihmettä. Irtautuminen arjen kiireistä ja velvollisuuksista edistää hyvinvointiasi. - Harjoita mindfulnessia virittämällä kaikki aistit tähän hetkeen.
Harjoittele kuuntelemisen, katsomisen, koskettamisen, maistamisen ja haistamisen taitoja aistiaksesi jokaisen hetken kaikki vivahteet. Samalla opit huomioimaan muita ihmisiä paremmin ja kehität empatiakykyäsi ja taitoa olla läsnä. - Havaitse yhteensattumat.
Tietoisuus synkronisiteetista auttaa ymmärtämään merkkejä paremmin. Jos pidät kirjaa näistä arkisista mutta maagisista hetkistä, opit oivaltamaan elämän mystiset kytkökset. - Tee jokaisesta kohtaamisesta juhlaa.
Erityisiä hetkiä varten ei tarvita erityisiä olosuhteita – ei lomaa, ei matkaa eikä syntymäpäiviä. Jokaiseen päivään voi suhtautua niin kuin se olisi sunnuntai. - Tee muutoksia niihin asioihin, joihin olet tyytymätön.
Ihminen on muuntautuvainen ja kykenee kehittämään uusia ratkaisuja tarpeen tullen. Jos elämäsi on liian tylsää ja kaavamaista ichigo ichien tavoittamiseksi, voit aivan hyvin tehdä jotakin toisin. - Metsästä hyviä hetkiä.
Kuten joka asiassa, myös hyvien hetkien tavoittelussa harjoitus tekee mestarin.
Olen ahdistukseni ja terapiani kautta opetellut nimenomaan näitä asioita. Erityisesti arkipäiväinen zen on tärkeää. Kirjassa peräänkuulutetaan myös päiväkirjan ja reflektoinnin merkitystä. Sitä olen tehnyt kohta vuoden ajan. Pidän myös päivittäistä kiitollisuuspäiväkirjaa. Nämä asiat yhdessä ovat vähentäneet ahdistusta merkittävästi, jopa niin että se loistaa jo enimmäkseen poissaolollaan.
Kirjoitan päiväkirjaa preesensissä siksi, että keskittyisin kirjoittaessa ja lukiessa kuluvaan hetkeen. Yritän välttää mennyttä ja tulevaa muotoa, ellei se ole aivan pakollista.
Flow-tilat ovat kaikista parhaita, ne ovat tiloja joissa aika menettää merkityksensä. Tämän ajattoman autuuden tilan minulle tässä elämäntilanteessa tuovat seuraavat asiat:
- Juokseminen
- Koodaaminen
- Kirjoittaminen
- Elokuvat
- Videopelit
Siispä, näitä pitää tavoitella jatkossa enemmän.
Memento morin ja zenin myötä olen kokenut monta merkittävää oivallusta. Mikään muu kuin nykyisyys ei ole oleellista. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kuolema on yhtä aikaa olemassa ja olematta samalla tapaa kuin menneisyys ja tulevaisuus.
Kuoleman murehtiminen on ihan yhtä turhaa kuin ensi viikon miettiminen etukäteen. Sitä ei voi tietää mitä tapahtuu, joten on kaikista järkevintä keskittyä parhaillaan käsillä oleviin asioihin. Muistutan itseäni isäni sanoin:
Ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys.
Toimita talosi, sunnuntaina 22.01.2017
Parempi ottaa tästä hetkestä ja ajasta kaikki irti. Siispä, nyt syön sushia.
Mukavaa keskiviikkoa!
