Avaan silmät. Herään hengissä jälleen uuteen maanantaihin. Älytelevisio pauhaa, aamun viimeiset uutiset lähtevät käyntiin kello 9:00. Donald Trump puhuu kuinka aikoo aloittaa isoimman karkoitusoperaation, jota on koskaan nähty, jos tulee toistamiseen valituksi presidentiksi. Väkijoukko hurraa. Maailma on sekaisin, mietin hiljaa itsekseni.
Vuodesta 2024 tulee tylsin vuosi ikinä. Suomalaiset presidenttiehdokkaat ovat kaikki yhtä mitäänsanomattomia kuin UMK-ehdokkaatkin. Tuntuu myös, että Suomessa ei tajuta mistään mitään. Kaikilla on jokin etuoikeutettu mielipide jostain, vaikkapa Lähi-Idän tapahtumista. No, se siitä. Itse pysyn kaukana politiikasta, tulen vain vihaiseksi.
Hurja päivä. Paljon odottamattomia asioita. Palavereja, loputon tehtävälista, pikainen lounas, scriptattavaa, korjailtavaa… Työmaa, mutta mukava sellainen.
Olen jälleen aamukympistä iltaysiin kuin aikakoneessa. Pajan ovet säppiin 21:30, Riekin Matin Swallow the Sun -äänikirja pyörimään ja kotia kohti. Miten onkaan taas näin kylmä? Parta jäätyy sekunnissa.
Tällaista rallia jaksaa helposti kun on nukkunut viikonloppuna 30 tuntia. Muuten ei jaksaisi.
Huomenna sama uusiksi. Hyvällä tuurilla ehdin seitsemäksi salille.
Selainsuositus iPhonelle: DuckDuckGo, ei ole sitä ärsyttävää Safarin Zoom-efektiä ja tietosuoja tapissa.
Sarjasuositus: The Act
Tässä kirjoituksessa on 187 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Rentoilupäivä
Koska on sunnuntai, päätän etten laita herätystä tällä kertaa. Valvomiseksi on mennyt taas, olisinko kahden-kolmen aikaan mennyt nukkumaan. Yhdeltätoista ylös ja ”aamurutiinit” käyntiin. Lenkillä vesi piiskaa naamaa.
Saan kaikki päivän askareet ja rutiinit tehtyä jo ennen kolmea. Ehdin jopa järjestellä alustavasti ensi viikon tehtävät kalenteriin. Viikko tulee olemaan taas ihan täynnä, mutta en mieti sitä nyt. Minua ei stressaa työtehtävät, mutta jonkin verran vaikuttaa isot muutokset ja päätökset tai jos mielipide-eroja tai vänkäämistä syntyy keskeisiin asioihin, joista minulla on vahvoja näkemyksiä.
Vaikka olenkin nykyään skarpimpi, sisälläni on yhä se herkkä ahdistuja. Terapian kautta olen onneksi päässyt kääntämään ahdistukseni voimavaraksi niin, että lamaannuttavan vaikutuksen sijaan se kannustaa ajamaan asioita entistä voimakkaammin eteenpäin. Kun aiemmin luovutin ahdistuksen yltäessä, nykyään pusken homman maaliin.
Koska sunnuntaipäivän hommat on taputeltu, se tietää sitä että loppupäivänä ei ole mitään strukturoitua tekemistä. Vietän päivän mitä todennäköisemmin hyvän kirjan, pelin (Overwatch) tai katsottavan parissa. Mukavan rento viikonloppu, jota on vielä kosolti jäljelläkin. Jee!