Viikonloppu on takanapäin. Jäi hieman liian lyhyeksi tällä kertaa, mutta ei se mitään. Herään maanantaihin väsyneenä, mutta ihan hyvällä tuulella. Päivä kulkee omia menojaan. Laskutusten jälkeen pääsen lähtemään kotiin jo kuuden jälkeen, jippii. Milloinhan tulee takaisin ne ajat, jolloin päivä päättyy kahdeksan tai yhdeksän tunnin työnteon jälkeen?
Toisaalta, mitä muutakaan tekisin? Ei sarjojen katselu tai paikallaan lilluminen ole koskaan ollut se pääjuttu. Koodailisin tai säätäisin koko ajan jotain kuitenkin. Ehkä se jaksaminen on ainoa asia, josta olen ohikiitävän hetken ajan ”huolissani”. Mutta kyllähän tässä on hyvin jaksettukin.
Rauhallisempia aikoja on ehkä turha odottaa ennen kesälomaa. Mutta parempaa päivärytmiä voi alkaa jo kehittämään pian.
Päivä kerrallaan.
PS. Lue myös tämä: Näin uudistettiin Vierityspalkki.fi
Tässä kirjoituksessa on 148 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:12) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Vaunu, jota ei ollut olemassa
Nukun niin hyvin kuin hotellissa voi nukkua. Aikainen aamupala ja hotelliaamiaiselle. En välitä tänä viikonloppuna kaloreista, joten otan kaikkea. Syömme rauhassa, höpöttelemme vaimon kanssa niitä näitä ja otan vielä santsikupin kahvia.
Pian kirjaudumme ulos hotellista ja lähdemme tarpomaan ulos tuiskeeseen. Tällä kertaa olen katsonut ennalta HSL:n applikaatiosta reitit ja linjat valmiiksi. Olemme päättäneet viettää aamupäivän Mall of Triplassa, jossa kumpikaan ei ole käynyt koskaan aikaisemmin. Linja-autolla Tikkurilaan ja sieltä lähijunalla Pasilaan suoraan ostoskeskukselle.
En hirveästi jaksaisi kierrellä, mutta kävelemme joka kerroksen läpi. Paljon on kauppoja. Vaimo haluaa teekaupasta teetä ja jostain hipsterikaupasta sukat. Itse en tarvitse mitään. Kahvihammasta kolottaa jälleen, joten suuntaudumme Fazerin kahvilaan. Otan Fazerin Sinisen Cappucinon ja vaimokin intoutuu kahvinjuojaksi kun tarjolla on lempisuklaalla, Geishalla varustettua Lattea. Päätämme vetää aivan överiksi ja ostaa päälle vielä Pätkis-versiot laskiaispullasta. Tuhat kaloria, kiitos nam.
Loput kiertelyt ja sitten burgerille. Ei oikeastaan ole edes kova nälkä, mutta edessä on pitkä junamatka Jyväskylään, joten jotain pakko syödä. Höpsis näyttää tien käsintehtyjen hampurilaisten äärelle. Arvon aikani ja päätän ottaa chiliburgerin mediummiinuksena, vaikka en ole syönyt punaista lihaa miesmuistiin. Syön hampurilaisesta vähän yli puolet ja sitten alkaa hengästyttää. Hiki valuu otsalta. Olo on kuin sepelvaltimotautipotilaalla. En saa happea. Pidän tauon ja sönkötän rouvalle siitä, että punainen liha ei enää sovi minulle. Haukkaan viimeisen palan, mutta puistattaa. Sylkäisen palan paperiin ja ihmettelen, mitähän minulle on oikein tapahtunut… Olen vieroittautunut naudasta ja possusta. Syön jatkossakin siipikarjaa ja mereneläviä, niistä ei mene kroppa solmuun.
On aika lähteä junalle. Kuudes vaunu puuttuu junasta ja meidät ohjataan ravintolavaunun yläkertaan. Saamme lokoisat ja tilavat istumapaikat vaunun takaosasta. Väsymys painaa ja olen iloinen, että reissu on takanapäin. Kannatti silti käydä. Eilisillasta tähän iltaan ahdistuskin on pysynyt aisoissa. Lapsillakin oli onnistunut viikonloppu mummolassa. Ensi yönä uni maittaa kaikilla.
