Aamupäivällä kuoppaan ensimäisenä kotipalvelimeni Peikon, vihdoin ja viimein. Sen kaikki palvelut on siirretty ulkomaisille virtuaalipalvelimille. Otan koneesta SSD-kiintolevyt osaksi nykyistä pöytäkonettani ja muut osat pistän kierrätyspisteisiin lähtevään romuläjään. Vanha LGA1150-kannan emolevy ei tue edes HDMI:tä. Tästä ei saa kunnon pöytäkonetta uusimatta joka ikistä komponenttia. Kotelon säilytän, sillä se on hieno ja uusi. Ehkä kasaan joskus pojalleni pöytäkoneen, jos hän myöhemmin osoittaa kiinnostusta tietokoneisiin pelikonsoleiden sijaan.
Huippukeli juoksemiseen metsässä. Päätän jo aamupäivällä, että juoksen tänään 25 kilometriä. Tällä kertaa varaudun syömällä aamupalan lisäksi välipalan ja ottamalla mukaan SportLife Nutrition Scream Hydrate Blood Orange-hiilihapotettua nesteytysjuomaa.
Metsässä on mahtava juosta. Lämpötila on sopivat 17 astetta ja luontoäiti muistaa virkistävällä tihkusateella. Metsä tuoksuu mahtavalta sadepäivän jälkeisenä päivänä. Väistelen hieman lätäköitä ja sitten juoksen taas kovaa. Metsässä liike tuntuu erilaiselta, aivan kuin lentäisi. Juostessa on niin vapaa olo.
Viimeiset viisi kilometriä tuntuvat vaikealta, mutta niinhän ne aina. Jalkojen särky vaihtuu näläntunteeseen. Kotiin saavuttuani kysyn pojaltani aikooko hän syödä lautasellaan olevat kalapuikot loppuun. Kuulemma ei enää syö, joten hotkaisen kaksi ja puoli kalapuikkoa kuin en olisi ennen ruokaa nähnytkään. Onneksi olen ollut kaukaa viisas ja ostanut jääkaappiin noin puolentoista tuhannen kalorin edestä siipiä. Ne tulevat tarpeeseen, sillä kalorivajetta on tässä kohtaa päivää kolmisen tuhatta.
Illasta viemään romurautaa ja käytettyjä paristoja kierrätyspisteeseen, pikavisiitti kaupassa ja hakemaan leffaliput perjantain The Black Phone -kauhuleffaan. Elokuvalla on tällä hetkellä 7.3 tähteä kymmenestä IMDb:ssä. Se on äärimmäisen hyvin kauhuleffalta, joka on genrenä ehkäpä haukutuin. Scott Derrickson on myös yksi lempiohjaajistani, olen pitänyt lähes kaikista hänen elokuvistaan. Arvio tulossa Rollekinoon, luonnollisesti.
Tänään siivoilu jäi vähemmälle, mutta voi pojat kun tuli tehtyä paljon hienoja asioita. Illasta ajattelin vielä jaksaa vähän pelaillakin. Olen hitsin ylpeä itsestäni ja saavutuksistani juuri nyt. Elämä vaikuttaa hymyilevän minulle ja perheelleni. Koputan edelleen puuta. Ei paremmasta väliä.
Tässä kirjoituksessa on 370 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:15) mennessä
