Viikko kulminoituu perjantaihin. En pääse taaskaan lenkille, koska haluan nukkua. Menkööt tämä viikko näin.
Työpäivä on yllättävän rento. Aamulla on pitkästä aikaa mukava jauhaa Timin kanssa. Kaipasin tätä. Vähän höyryjä ulos. Kahvia ja liiketoimintaa. Homma kääntyy taas positiivisen puolelle.
Tänään on pitkästä aikaa se tietty ”perjantain taika” ilmassa. Kaikilla tuntuu olevan rento fiilis ja toimistolla raikaa puheensorina. Ei tähän kaljaa tarvita, fiilis on sama, luontaisen huumaava.
”Full stop” kerrankin neljän jälkeen. On suorastaan ihanaa olla kotona syömässä karkkia ilman mitään velvoitteita.
Ihan paras päivä, vaikka väsyttää. Stressi on väistynyt. Tervetuloa viikonloppu, sinua on odotettu.
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, säädän Philips Hue-valot The Midnight Monsters -asetukselle, eli levyn kannen väreihin:
Suosittelen. Upea levy.
Tässä kirjoituksessa on 144 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:28) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Komponentit
Otan etäpäivän, jotta ei tarvitse perheneuvolan vuoksi rampata. Pojan asioita. Osalistun yksinäni, koska puolisoni olo on flunssainen. Pohdimme poikani koulunkäyntiä ja hänen toiminnanohjauksen taitojaan.
Näyttää vahvasti siltä, että poikani täytyisi käydä toinen vuosiluokka uudestaan. Hänellä menee koulussa ihan hyvin, mutta riittävät sosiaaliset ja toiminnalliset edellytykset puuttuvat. Mielestäni poikani on fiksu, mutta arka. Kahdeksanvuotias haluaa olla vielä pieni, isin oma poika.
Ymmärrän kuitenkin muiden kannan, kun koulussa pitäisi osata toimia ilman että aina on joku patistamassa. Seuraavaksi tutkitaan sitten neuroepätyypillistä oireyhtymää, autismin kirjoa ja tarkkaavaisuushäiriötä. Viitteitä näihin löytyisi varmasti isästäänkin… Turhauttaa, kun kaikelle pitää olla jokin leima ja nimi. Pojan koko pieni ikä on käytetty toimintaterapiaan, lastenpsykologikäynteihin, puheterapiaan ja vaikka mihin… No, kuten sanon kaikille: Ei kai siinä mitään menetä. Pelataan nämäkin kortit läpi.
Työpäivä sujuu hienosti. Vaikka tekeminen on todella pirstaloitunutta, pystyn keskittymään niihin kahteen pääasiaan mihin pitikin.
Aamun Sunsaman reflektointi (Daily planning) antaa tehtäväksi taas vähän liikaa. Kommenttini:
Semmosta. Aika kiireiseltä näyttää taas. Eiköhän tästä(kin) selvitä.
Pääsen lopettamaan työt kerrankin viiden jälkeen.
Illalla haen tyttären kanssa Postista tilaamani kotelon ja SSD-levyn. Tämän jälkeen asennamme Lotan kanssa tietokoneen. Nörttiperheessä yhteinen aika on koneella istumista, tai sitten niiden kasaamista. Toimii.
Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Peikko-palvelin omaan koteloonsa ja siistiä vihdoin vaatekomero. On hyvä, että on projektia.
