Tiistai, mutta loma-aikaan. Nukun lähes kellon ympäri. Tänään ei mitään tähdellistä tekemistä. Netin selaamista, artikkelin kirjoittamista.
Loppuillan voisi pelata vaikka Overwatchia. Huomenna alkaa ”arki”, kun lapset tulevat mummolasta ja lähden takaisin työmaalle. Työpäivä alkaakin jo kahdeksalta.
Mutta lomaa on vielä jäljellä. Ja perjantaina vielä irtopäivä. Otetaan ilo irti niistä.
Tässä kirjoituksessa on 61 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:45) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kuin Ernest Hemingway
Nukuin viime yönä kaksitoista tuntia. Jostain syystä nukutti. Ehkä uusi vaimon lahjaksi saama Xiaomi Mi Smart Antibacterial Humidifier -ilmankostutin toimii tai sitten olin vain unen tarpeessa. En kokenut olevani erityisen väsynyt.
Päivän saavutukset
Kirjoittaminen ei ole vielä toistaiseksi tuntunut ”työltä”. Ulos lähteminen sen sijaan on tuntunut jo ajatuksena vaivalloiselta. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin pihalle. Hyvä lenkki.
Perään tein vielä lihaskuntotreenin.
Päivän paras muisto
James Clearin ”Pura rutiinit atomeiksi” (alkuperäisteos Atomic Habits) on ihan sairaan hyvä kirja. Noin 70% kuunneltu BookBeatissa.
Päiväkirjan pitäminen on toinen hyvä esimerkki. Lähes jokainen hyötyisi siitä, että saisi ajatuksensa mielestä paperille, mutta useimmat lopettavat kirjoittamisen jo muutaman päivän kuluttua tai välttelevät sitä, koska se muistuttaa vaivalloista kotityötä.
Salaisuus on pysyä aina sen pisteen alapuolella, jossa tekeminen alkaa tuntua työltä. Brittiläinen johtamiskonsultti Greg McKeown rakensi päivittäisen kirjoittamisrutiinin kirjoittamalla vähemmän kuin mieli teki. Hän lopetti päiväkirjan kirjoittamisen aina ennen kuin se alkoi tuntua rasittavalta. Ernest Hemingway noudatti samaa neuvoa minkä tahansa kirjoittamisen suhteen. ”Paras aika lopettaa on silloin, kun sujuu”, hän totesi.
James Clear kirjassaan ”Pura rutiinit atomeiksi”
Huomaan olevani kuin Hemingway, eli tähän on hyvä lopettaa kirjoittaminen tältä päivältä.
