Kotona taas. Muutaman päivän visiitti mamman luona meni nopeasti. Vielä kolme päivää lötköttelyä, tällä kertaa aivan omassa rauhassa.
Huomaa, että ”lomatekeminen” ei hirveästi eroa töiden tekemisestä, kun on tullut lähinnä koodailtua pieniä juttuja ja paranneltua firman sivustoa. Se on työni rennointa puolta, jota tekee mielellään. On mukavaa nähdä, että täydellisyydentavoittelulla on myös tuloksia, kun tilastot näyttävät iloisesti vihreää.
Pitäisi varmaan olla tekemättä näitä, mutta kun on se vaan niin mukavaa. Jotkut tekee ristisanapeliä, mutta minulle kivointa aivot narikkaan-hommaa on parantaa sivuston merkityksellisyyttä hakukoneille. Aina löytyy parannettavaa, eikä maailma tule kerralla valmiiksi.
Virheitä ei enää löydy yhtään, tämä on vain sellaista hienosäädön hienosäätöä. Aamulla oli jotenkin vaan mukava taklata ilmiselviä. Jätän suosiolla loput lomaltapaluun jälkeiseen aikaan.
Tavallaan vähän ristiriitainen fiilis siitä, että lomalla maistuu ”työn tekeminen”, tai enemmänkin, että ei se tunnu työnteolta. Yrityksen Slack-kanavalla en ole sentään huudellut. Minun pitäisi kokea itseni onnekkaaksi, kun ”työ” ei stressaa ja tuntuu mukavalta sen sijaan että poden jotain ihmeellistä sisäistä konfliktia töiden ajattelemisesta lomalla. Tämä kertoo vain siitä, että nautin työstäni ja se on enemmän kuin työ, eikä tunnu raskaalta.
Ma-ke tarkoitus olisi soittaa syntikkaa, pianoa, ehkä tehdä vähän uutta musiikkia, jos innostaa. Tai sitten vaikkapa sitä Overwatch 2:sta, enemmän kuin parin pelin verran. Tai sitten vaan leffoja ja sarjoja. Tai kirjaa. Siinäpä muutama hyvä idea.
Vaikka maanantai on lomapäivä, lapsilla alkaa taas koulu. Tulee siis herättyä ajoissa, joten siksi osallistun todennäköisesti myös omistajien viikkopalikseen. No, se on huomenna se.
Sunnuntai-ilta mennee tietokoneen ja telkkarin ääressä. Kiitos tästä viikosta kaikille, erityisesti äitimammalle.
Tässä kirjoituksessa on 302 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:55) mennessä
