Lauantai

Herään 6:25. En ole virkeä. Ei siellä päinkään. Päätän silti yrittää aktivoida aivojani katsomalla aamutelkkaria. Tavoite on kova lähteä lenkille, mutta en saa itseäni herätettyä ihan heti. Hampaat, vaaka, perusjutut. Jotenkin se aika vain rientää ja kello on jo lähes puoli kahdeksan kun pääsen ulos juoksemaan.

Juoksen hyvän lenkin. Välittömästi kotiin tultuani katson puhelinta. Kauhukseni muistan, että omistajien viikkopalaveri on alkanut kahdeksan minuuttia sitten. Ei kai taas… samankaltainen unohdus tapahtui maanantaina ja keskiviikkona. Avaan pöytäkoneen ja hyppään videopalaveriin vielä lenkkivaatteet päällä.

Hittolainen, että ärsyttää. En muista että urani aikana olisi ollut koskaan vastaavaa hajamielisyyttä. Ehkä tämä kertoo siitä, että viikko on ollut liian täynnä.

Toimiikohan puhelimeni ilmoitukset alkuviikon Android 13-päivityksen myötä? Pakko tarkistaa asia. Kalenterin ilmoitukset näyttävät tulevan äänettömänä. Ei perhana. Ehkä tämä ei ollutkaan täysin minun syytäni? Osittain vain.

Siltikään en ole muutenkaan ollut tällä viikolla parhaimmillani. Keskimääräinen unimäärä on kuusi tuntia, kaksikymmentäkuusi minuuttia. Suurinosa viikon unista on keltaisella, eli keskilaatua. Huomioni on myös mennyt tiimin kouluttamiseen, itsenäisyyspäivä katkaisi viikon focuksen ja tekeminen on repaleista sälää sinne tänne. Perus joulukuun puoliväli siis.

Perjantain päätän silti ottaa rennosti, vaikka viikko on ollut mitä on (ei suuria urotekoja). Saan laskutettavaa työtä onneksi myös aikaiseksi. Koodikatselmoinnin jälkeen riennän kotiin viemään reppua ja tietokonetta, josta lähdemme suoraan Finnkinolle. Hyvä elokuva.

Arki oli mitä oli, mutta nyt on viikonloppu. Joudun tosin hieman koodaamaan myös lauantaina, mutta se on oma valintani. Nyt rennosti vaan…