Herään kovaan surinaan, jonka tunnistan ampiaiseksi. Uniset silmäni yrittävät spotata pörriäistä asuntoautosta, mutta katse ei kohdista. Ääni vain kuuluu, mutta mitään ei näy. Pian surina lakkaa. En kuitenkaan pysty jatkamaan unia. Köllöttelen levottomasti reilun tunnin ja sitten kömmin ylös vuoteesta.
Kello ei ole vielä edes kymmentä ja kaikkien tietokoneet on pakattu. Lanit ovat ohi. Osa siivoilee, osa keräilee itseään. Kenelläkään ei ole mikään paha dagen efter. Harri toteaa mennessään, että taitaa Rollella olla silti porukan freesein olo. Pitää paikkansa, kun ei tule tuota kuppia otettua. Se tässä parasta on, kun on jatkuvasti hyvä olo – tai no, ehkä en henkisesti ole napakymppi, mutta ei ainakaan ole alkoholia pahentamassa oloa.
Automatka takaisin Jyväskylään sujuu rattoisasti.
Sellaiset lanit ne. Kiitos jälleen kerran hostaamisesta divn ja muu väki. Kiitos divn, Rafkaz, streptokokki, AllanMainio, Blocker, brucenolan, sUBTERFUGIUM, rage, bnzBICEPS, Masa + sacutin ja peliluolan ulkopuolelta kunniamaininnat vielä Harrille, kiitos syvällisistä keskusteluista. Nähdään taas ensi vuonna!
PS. Hyvää Veeran nimipäivää!
Tässä kirjoituksessa on 181 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Maailman hulluin tarina
Liian vähän unta taustalla. En oikein tiedä syytä sille, miksi heräsin keskellä yötä. Fiilis kirjoittamiseen poissa tänään. Ehkä se palaa vielä. Sitä odotellessa tekoälyltä maailman hulluin tarina:
Kauan sitten maailmassa oli aika, jolloin eläimet puhuivat ihmisten kieltä ja elivät rinnakkain ihmisten kanssa. Eräänä päivänä taivaalta putosi salaperäinen säde, joka muutti kaiken. Kaikki eläimet saivat yllättäen ihmismäisen älyn ja kyvyn rakentaa teknologiaa.
Pian eläimet ja ihmiset aloittivat yhteistyön rakentaen upeita kaupunkeja ja teknologisia ihmeitä. Eläinvaltakuntien ja ihmisyhteiskuntien välille syntyi vahva liitto. He jakoivat tietoa, oppivat toisiltaan ja elivät rauhassa.
Yksi päivä, kun maailma oli saavuttanut ennennäkemättömän vaurauden ja teknologian huiput, pieni ryhmä kadehtijoita päätti horjuttaa tätä tasapainoa. He loihtivat salaperäisen laitteen, joka aiheutti ajan ja todellisuuden häiriöitä.
Tämä laite aiheutti outoja aikahyppyjä ja muutti maailman historian kulun. Ihmiset ja eläimet joutuivat keskelle sekavaa sekasortoa, jossa menneisyys ja tulevaisuus sekoittuivat yhteen. Rakennukset ilmestyivät ja katosivat, tapahtumat toistuivat ja katosivat ajan virtaan.
Päähenkilömme, rohkea nuori tutkimusmatkailija nimeltä Alex ja hänen lemmikkiapinansa, Bruno, huomasivat, että laite oli saanut voimansa mystisestä aikakivestä. He päättivät yhdessä selvittää, miten saada aika-avaruus takaisin normaaliksi ja pelastaa maailma tästä kaoottisesta tilasta.
Alex ja Bruno seikkailivat läpi aikojen, hypäten menneisyyteen ja tulevaisuuteen ratkoen arvoituksia ja kohtaamalla outoja olentoja. He saivat apua viisaalta vanhalta viidakon pöllöltä, joka paljasti heille aikakiven alkuperän. Jotta aikakivi voitaisiin palauttaa, heidän piti kerätä kaikkien maailmanlaajuisten heimojen ja yhteiskuntien yhteinen viisaus ja solidaarisuus.
Alex ja Bruno matkasivat kauas, kohtasivat monia haasteita ja paljastivat salaisuuksia, joita he eivät koskaan olisi kuvitelleet. Lopulta he onnistuivat palauttamaan aikakiven paikoilleen, jolloin ajan ja todellisuuden virta palautui normaaliksi.
Maailma oli pelastettu, ja eläimet ja ihmiset oppivat tärkeän läksyn yhteistyöstä ja luottamuksesta. Heidän yhteinen kulttuurinen perintönsä kukoisti, ja he päättivät pitää salaperäisen laitteen turvallisessa tallessa, jotta vastaavaa katastrofia ei tapahtuisi uudelleen.
Tämä oli maailman hulluin tarina, jossa sekoittui fantasiaa, seikkailua ja opetuksia. Tarina muistutti meitä yhteisen ymmärryksen ja avoimuuden tärkeydestä maailmassa, jossa kaikki oli mahdollista.
