Kun edellisen yön unipisteet ovat 20/100, seuraavan sentään 84/100. Unenlaatu on kuitenkin tasaisen huono. Liikaa ajatuksia mielen päällä.
Tänään havahdun siihen, että en ole puhunut äidilleni kahteen kuukauteen. Meillä on lämpimät välit, mutta jotenkin on ollut niin paljon töitä, että olen unohtanut läheiseni. En ole ollut veljienikään kanssa tekemisissä pitkään aikaan. Korjaan heti tilanteen viestillä.
Elämäni kuluu aivan liian paljon työn touhussa ja välipäivät kuluu palautumiseen. Aikaa ja energiaa ei tunnu jäävän mihinkään muuhun. Se tuntuu surulliselta. Tänäänkään en ole ollut tarpeeksi läsnä lapsilleni.
Tällaisenkö perinnön haluan jättää? Että isä teki aina töitä, eikä ollut mukana? Ei tunnu hyvältä. Toivon muutosta, mutta jatkan silti samaan malliin… toisaalta, mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Mutta kunpa edes loppuvuoteen mennessä olisin pystynyt ruuvaamaan kalenterini kuntoon.
Yksi asia kerrallaan. Teen parhaani. Koittakaa ymmärtää. Vaikka nautin työstäni, ei elämä voi olla pelkkää työtä. Juuri nyt se on sitä, mutta kyllä tämä tästä helpottaa. Kesälomatkin ja kaikki tulossa. Eiköhän se siitä.
Tässä kirjoituksessa on 194 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:24) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kolmas päivä ilman kofeiinia
Ensimmäinen kofeiiniton päivä ilman päänsärkyä! Päänsärky on sen verran paha kipu, että ilman sitä tuntuu kuin olisi taivaassa. Sen kunniaksi teen viidentoista tunnin työpäivän. Hupsista. Ei tervettä tämäkään.
Kotiin tullessani olen aivan poikki. Perhe ja vapaa-aika jäävät tänään ohi-sektorille. Parempi onni huomenna.
Huomaan, että väsymys tulee ”luomuna” helpommin. Olen yhdeksältä jo aivan valmis vuoteeseen. Harmillista kyllä, täytyy vielä syödä pieni iltapala ja pyykit pitää laittaa kuivumaan.
Juuri kun olen ummistamassa silmät, muistan että lokikirja on kirjoitettava. Ja nyt se on tehty. On aika sulkea kirjan kannet tältä päivältä. Pidän tästä suunnasta, jossa yöunesta on 53% syvää unta (viime yö) sen normaalin 15% sijaan (aiemmat yöt).
Kauniita unia!
