Sunnuntai menee jotenkin nopeasti. Herään myöhään, koska nukun myöhään. Ei mitään halua lähteä ulos, siellä tuulee liikaa. Koko maassa on tänään tuulivaroitus. Sen sijaan kaikki muut lähtevät pihalle, Manu potkimaan uutta jalkapalloaan. Ehkä jokin toinen päivä lähden itsekin, nyt päätän ottaa omaa aikaa, juoda parit kahvit ja olla vaan.
Jumitan somessa aikani. Sitten on aamupalan vuoro. Ihan sama, vaikka kello on jo yli puolenpäivän.
Syötyäni alan päivittämään uutta nerokasta asiakaslistaa. Taulukkolaskentajutut ovat niin kivaa puuhaa, että päivä vaihtuu illan puolelle. Lapset tulevat kotiin. Lotta on löytänyt kirppikseltä uusia vaatteita ja on niistä iloinen. Manikin saa uuden hupparin.
Unohdan pelata. Joten otan takaisin illasta. Pakko päästä nollaamaan aivot vielä päivän päätteeksi. Toivottavasti ei mene valvomiseksi.
Tässä kirjoituksessa on 143 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:33) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Herkkyydestä
Kello on puoli kaksitoista lauantaina. Purskahdan keittiössä itkuun kahvia ottaessani. Muu perhe on lähtenyt vaateostoksille, sillä ensi viikolla on lasten kevätjuhla. Missaan sen juuri sopivasti ulkomaan reissun vuoksi. Eipä tullut mieleen.
Muutaman päivän ahdistus ja suru purkautuu ulos kerralla. Lapset ovat tapelleet aamulla ja puolison mielialavaihtelut ovat ottaneet voimille. Oma henkinen vointini on heilahdellut tällä viikolla laidasta laitaan, lähinnä kotiolosuhteissa.
Taidan olla erityisherkkä ihminen. Itken helposti. Menen ihan fiiliksiin simppeleistä asioista. Reagoin voimakkaasti asioihin, joita muut eivät huomaa. Uppoudun kirjaan, elokuvaan, koodiin, ajatuksiini. Olen kuin mikäkin ylimääräisillä antureilla höystetty tunneolio, halusin sitä tai en.
Joskus menneisyydessä yritin kovettaa itseäni esimerkiksi alkoholilla ja musiikilla, mutta todellisuudessa olen aina ollut pehmo. Koen herkästi asiat niin fyysisesti kuin henkisestikin, tahdoin sitä tai en. Siksi olen jatkuvasti ahdistunut.
Toisin kuin Myers-Briggsin luonnetyypit (INFJ jne.), Thomas Ericssonin DISC-malli (neljä pääväriä) ja monet muut, erityisherkkyys eli HSP (Highly Sensitive Person) on ilmeisesti jossain määrin tieteellisesti todennettu, vähän samaan tapaan kuin aamuvirkkuus, iltavirkkuus ja epätyypillinen unirytmi. Luonnemääritelmät ovat tosi monesti mutuilua, mutta niillä on hauska leikkiä. Jokainen haluaa kuulla millainen itse on, hyvässä ja pahassa.
Erityisherkkyyttä, eli HSP:tä ei ole minulla koskaan tutkittu, mutta määritelmät osuvat hyvin yksiin. HSP Suomi ry:n sivuilla listataan mm. seuraavat:
Syvällinen tiedon prosessointi
Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
Kuormitusalttius
Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
Vahva eläytymiskyky
Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
Tarkka havainnointikyky
Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.
Testissä sanotaan: ”Jos saat yli 50 pistettä, saatat olla erityisherkkä”. Minun pisteeni: 105.
Kaksikymmentäkolme kirjaa luettu tänä vuonna. Se on enemmän kuin yksi kirja per viikko. Uusimpana otin lukuun Eckhart Tollea ja Irvin D. Yalomia. Koetan päästä absurdeista ahdistuksen aiheista eroon.
Päivän agendalla juoksulenkki, sauna, koodailua, Suomi-USA-jääkiekko-ottelu. Ehtiiköhän edes kaikkea? Tekeminen on hyvästä, mutta taidan tunkea sitä vähän liikaa nyt lauantaille.
