Nyt on väsyttänyt aamuisin niin paljon, että on ollut vaikea saada itseään hereille. Iltaa kohden taas piristyy. Nytkin kello on 22:48 ja koko talo on nukkumassa, mutta minua ei väsytä. Toisaalta, tänään on kulunut tavallista enemmän kofeiinia. Parit iltapelitkin pelasin Overwatchia.
Työpäivä on hyvä, The Rule of 3 toimii. Bloggaus jää kirjoittamatta, mutta saan niin paljon kaikkia muita asioita eteenpäin, että se ei suuremmin jää harmittamaan. Ahdistus on ollut huomattavan voimakasta pitkin päivää ja voimistuu vain iltapäivästä. Erityisesti tyttären koulunkäynti hieman huolettaa, kun tuli jo parikin nelosvaroitusta ja perään vielä luokallejäämisvaroitus. Ymmärrän, että matematiikka, fysiikka ja kemia ei ole ne omin juttu, mutta ei saisi ihan läskiksi heittää.
Huomenna etä. Ehkä jopa aamulenkki. Tästä on hyvä jatkaa.
Minulla oli hieno ajatuskin, mutta se katosi. Olisikohan jo aika mennä nukkumaan… ihan vielä ei malta.
Tässä kirjoituksessa on 152 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:10) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Tuottavuus tapissa
Herään vähän ennen kuutta. Älyherätys napsauttaa päälle television, josta tulee Hisingenistä Casablancaan – matkalla eläkkeelle, Från Hisingen till Casablanca. Jostain syystä jään aina aikaisina herätyksinä katsomaan Janne Josefssonin höpötyksiä elämästä ja kuolemasta, näin tapahtuu tälläkin kertaa. Harmillisesti tänään esitetään viimeinen jakso, mutta ensi viikolla nähdään samalla ohjelmapaikalla Saaristomeren salaisuudet. Jotenkin nämä elämänmakuiset ohjelmat uppoavat minuun aamulla kuin sanomalehti eläkeläiselle.
Työssä on mukavaa, kunnon draivi päällä heti aamusta ja jatkuu pitkälle iltapäivään.
Mikä maanantai! Tuottavuus 87%. RescueTime + Freedom -kombo toimii.
Tuntuu, että nykyään olen super skarppi. Ehkä vähän liiankin? Ei tämä aina voi jatkua näin, eihän? Stressistä ei ole tietoakaan, se on tärkeintä.
Hyvää elämää.
