Kipu

Torstai. Epävakaata säätä. Nukun kahdeksan tuntia ja ehdin hyvin lenkille ennen puolta päivää. Tänään on tarkoitus hieman koodata, ehkä pelata. Hetki kerrallaan, kuten aina.

Pojalla alkaa olla tylsää. Mikään ehdotuksistani ei oikein mene läpi. Ei kiinnosta pelata, käydä ulkona, piirtää, askarrella tai rakentaa. Pari kertaa ollaan Raymania hakattu ja välillä ihan vaan oltu, katsottu Baymax-sarjaa.

Harmillisesti perhelomasuunnitelmat menevät uusiksi, koska muuttokulut todennäköisesti syövät lomaan tarkoitetut rahat. En minä itseni puolesta harmittele, vaan lapsien. Itse viihdyn loppuloman mainiosti sisätiloissa, varsinkin jos sataa tätä tahtia kuin nyt. Sadeloma koneella on ihan parasta.

Kevään kuluissa on ollut mm. osakkeita, vuokravakuus ja pidempään suunniteltu Tuska-viikonloppu hääpäivineen. Kaikkea ei voi saada ja se pitää hyväksyä. Mutta saadaanpahan hieno koti elokuulle. Vien lapset vaikka Leo’s Leikkimaahan, sitäkin on Manu odottanut. Ehkä mökkeilemme ja särkänniemeilemme elokuussa tai ensi vuonna. Kyllä niitä onnen hetkiä löytyy ilman rahankäyttöäkin.

32 kirjaa luettu tänä vuonna. Juuri nyt eletään viikkoa numero 27. Tahti on ihan hyvä. Seuraavana vuorossa on terapeutilta saamani Paramahansa Yogananda – Joogin omaelämäkerta.

Viime aikoina ovat vaivanneet oudot, lievät ja keskivaikeat päänsärkyepisodit. Saattaa johtua suurehkosta määrästä liikuntaa suhteessa epäsäännölliseen syömiseen. Lomalla olen vähän lipsunut ruokailurytmistä ja etenkin koodatessa ja pelatessa unohtuu syödä. Jos keho huutaa ruokaa, eikä käskyä tottele, saattaa iskeä päänsärky. Tätä lisää myös jatkuva näytön tuijottelu sekä niskan ja selän virheasennot. Yritän petrata.

Mitähän tuota muuta? Tarvitseeko muuta ollakaan? Vain hyvää elämää.