Jos eilen oli hullu päivä, tänään oli vielä hullumpi. Töitä 8:50-22:20.
Istun toimistolla pitkän palaverintäyteisen päivän jälkeen kirjoittamassa tarjousta. Kello on 21:50. Muistan, että vartiointifirma iskee hälytykset päälle, jos hälyjä ei ole laitettu päälle kymmeneen mennessä. Soitan firmaan ja pyydän voitteko etäkytkeä hälyihin tunnin lisäaikaa.
Puoli yhdentoista maihin mennessä pääsen kotiin. Istahdan olohuoneen sohvalle. Hengähdän syvään. Mihin katosi 14 tuntia? Olen rättipoikki. Teen silti vielä budjetit, hoidan kasvit, laitan pyykit pika-asetukselle ja alan kirjoittamaan päiväkirjaa. Iltapalaleivät odottavat keittiön pöydällä. Apina hakkaa symbaalia aivoissa. Iltakuuden aikaan nautittu Battery Extended pitää vielä hetken hereillä. Onhan tällaisia päiviä ennenkin koettu, mutta tämä tunne on silti joka kerta yhtä uusi ja erikoinen.
Välillä kysyn itseltäni, että mitä ihmettä? Mutta on tämä yrittäjyys vain niin hienoa. En tätä tekisi, ellen tästä nauttisi. Asiat vain loksahtelevat koko ajan enemmän ja enemmän paikoilleen. Juna puksuttaa, oikealla raiteella ja vieläpä oikeaan suuntaan.
Janne kysyi minulta eilen jotenkin veikeästi, että haluatko olla köyhä vai menestyä. Haluan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä olen ehtinyt köyhistellä liian ison osan elämästäni. Meillä on yksi elämä ja haluan tehdä siitä merkityksellistä. Jos voin tehdä siitä sellaista ja vieläpä rehellisellä työllä josta nautin, tämä kaikki on ollut sen arvoista. Yrittäjyys on se minun juttuni. Olen henkeen ja vereen yrittäjä, oman onneni seppä, nyt ja niin pitkään kuin minussa henki pihisee.
Koko muu perhe nukkuu ja tässä minä vain mietin työasioita. Mutta tavallaan olen mahdollistanut heille paremmat lähtökohdat tulevaisuuteen jo nyt verrattuna siihen mitä minulla itselläni joskus oli. Näitä pitkiä päiviä ei tule olemaan joka päivä. Nyt kaahataan, mutta pian nähdään myös vauhdin suora vaikutus. Kasvu sen kaikissa merkityksissä ei tule heti loppumaan.
Tästä päivästä jäi mahtava fiilis, varsinkin kun sain aivan puskista kehuja myös yhtiökumppaneiltani. Kiitin myös samalla heitä, sillä en minä mikään Jeesus ole. Kiitos Timi ja Juha, tuli hyvä mieli, sydänemoji tähän. Valtava itsetuntoboosti ja lisää varmuutta omaan tekemiseen. Olen salaa, nöyrästi ylpeä.
Tässä kirjoituksessa on 386 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:19) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Palvelinpäivä
Herään nukuttuani huonosti. Olen nähnyt aamuyöstä väkivaltaisia unia, jotka eivät onneksi muuttuneet painajaisiksi. Päivän joko ohjelmoin jotain palvelimille, tai huollan palvelimia. Kotona jatkan kotipalvelimeni parissa.
Palvelimissa on jotain taikuutta, niin softa- kuin rautapuolellakin. Tunnen olevani oman elämäni Gilfoyle.
