Parempi päivä. Enimmäkseen ei ahdista. Liian pitkä työpäivä, mutta minkäs teet, kun päivä on täynnä tapaamisia. Haluaisin hieman avautua tähän siitä miten tämän kaupungin eräässä koulussa suhtaudutaan koulukiusamiseen, mutta taidan jättää välistä, etten anna liikaa tuntomerkkejä. Suututtaa liikaa. Kyllästyttää. Syke nousee ja ahdistus kasvaa, kun edes mietin tätä. Antaa olla.
Huomenna terapia ja kaksi palaveria, joista toinen siirtyi tiistailta. Tuolloin yksinkertaisesti unohdin flow-tilassani. Tänään puolen päivän aikaan huomaan, että Macin kalenterini ilmoitukset ovat pois päältä. Eipä ihmekään, että on joskus mennyt ohi, kun ovat puhtaasti muistin varassa.
Välillä tuntuu, että päivät rullaavat työn ja väsymyksen välissä. Tätäkö tämä on? Onko muuta? Saisinpa olla vuorilla kirjoittamassa kirjaa. Tai rannalla miettimättä bisneksiä. Ehkä ne ajat koittavat vielä. Toivottavasti elän sinne asti.
Miksi kaikkea hyvää pitää odottaa? Miksi asioita ei tapahtuisi kerrankin vähän nopeammin? Toisaalta, nyt elän aika hienoa aikaa ja asiat todella nopeutuvat. Ehkä kitkuttelun ajat ovat vihdoin takanapäin.
Tekisi mieli pyyhkiä edelliset rivit tyhjäksi. Mutta antaapa olla.
Tässä kirjoituksessa on 194 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:21) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Maanant… ei kun tiistai
Uudet kengät jalkaan ja aamulenkille. Rikon melkein oman kolmen kilometrin ennätykseni, rapiat kuusitoista minuuttia. Juokseminen onnistuu näköjään jo, vaikka Compeed on vieläkin jalassa.
Pääsiäisen tynkäviikko on siitä nihkeä, että kaikki maanantain hommat on siirretty tiistaille. Periaattessa tuplamäärä tavaraa yhdelle päivälle. Mutta kuten tapaan sanoa, kaikilla meillä on saman verran sekunteja kellossa, kyse on siitä miten asiat priorisoi. Vähemmän tärkeitä on hyvä siirtää eteenpäin muille päiville.
Päivä menee hujauksessa, palavereissa istuessa. Focus ei ole ihan 100%, mutta siellä 90%:n kieppeillä kuitenkin. Eipä se ole niin justiinsa maanant…viikon ensimmäisenä päivänä. Erehdyn koko ajan puhumaan maanantaista. Nyt on tiistai. Siis tiistai. Ei tunnu tiistailta, mutta näillä mennään.
Liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät puuhat vievätkin leipäosan iltapäivästä. Päätän jatkaa nakuttelua vielä kotikonella, jos jaksan. Välissä on syötävä. Vaimo tuonut kaupasta miinuslapullisia Siipiweikon siipiä. Ei muuta kun siivet Air Fryeriin ja koneelle.
Tuntuu, että tänään aika loppuu liian helposti ”kesken”. Maailma ei ole valmis, mutta ei tarvitse ollakaan.
Huomenna jatkuu.
