Jäätelöauto soittaa ulkona sävelmäänsä. Pilvinen päivä. Teini-ikäinen tyttäreni huitelee ulkona ja uimassa. Poika viihtyy sisällä.
Keskivertolomapäivä kiteytyy näiden kahden iOS-widgetin sisältöön:
PS. Sarjasuositus: Presumed Innocent. Pääosassa Jake Gyllenhaal.
Tässä kirjoituksessa on 41 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (14:29) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kirjoittamisesta ja vähän muustakin
Hyviä aiheita päiväkirjaan on monia, ja ne riippuvat paljon siitä, mitä haluat päiväkirjallasi saavuttaa. 😊 Päiväkirja voi olla esimerkiksi tapa purkaa tunteita, tallentaa muistoja, kehittää itseäsi, oppia uutta tai vain nauttia kirjoittamisesta. 📝
Bingin tekoäly, kun kysyn ”mitä kirjoittaisin tänään päiväkirjaani?”
En minä tiedä mitä haluan päiväkirjallani saavuttaa. Ehkä kirjoittamisen rutiinia, parempaa mielenterveyttä, muistin ja kirjoittamistaidon kehittämistä. Saan myös 5-10 minuutin kirjoittamishetkistä hyvän rauhoittumishetken iltoihini. Mutta yksi asia on varma: Nautin kirjoittamisesta. Laitteella tai tavalla ei ole väliä: Kynä ja paperi, puhelimen näppäimistö, tietokoneen näppäimistö, kirjoituskone, kaikki käy. Tiesin, että haluan kirjoittaa jo viisivuotiaana. Siinäpä sitä syytä on tarpeeksi.
Välillä kuitenkin tuntuu, että ei ole mitään asiaa. Tai että toistan itseäni. Mutta toisaalta kirjoitan tätä itseäni varten, ilman aihetta. Ja niin pitää ollakin, sitä varten lokia pidänkin. Kirjoitan tavallaan myös ehkä jälkipolveani varten. Manu 9 vuotta todennäköisesti ei muista myöhemmin, mitä teki sunnuntaina 16.7.2023. Toisaalta, en ole lapsistani hirveästi kirjoitellutkaan, koska haluan suojella heidän yksityisyyttään. Onhan päiväkirjani julkinen ja lähinnä itseäni varten. (Manu pelasi tänään(kin) lähinnä Minecraftia, tytär soitteli bassoa ja piirteli)
Lomasunnuntai on oikein mukava tänäänkin. Hyvin on vakiintunut tapa mennä sunnuntaiaamuna Espresso Houseen kahville ja mustikkapiirakalle. Taas aiheet livahtavat diippien ja synkkien juttujen puolelle, mutta ahdistus ei onneksi jää tällä kertaa päälle. Menneisyydessämme on paljon todella sairaita juttuja. Näistä saisi koko elämän mittaisen terapiakirjan aikaiseksi ja aionkin kirjoittaa sellaisen heti kun olen varma, että en saa kunnianloukkaussyytteitä niskaani. Toisaalta, aina on myös autofiktiokortti käytettävissä. Haaveenani on edelleen kirjoittaa kirja, kunpa saisin aiheen, ajan, paikan ja itseluottamuksen siihen. Ehkä viimeistään eläkkeellä. Toivottavasti paljon ennen sitä.
Illalla menen elokuviin, aivan itsekseni. Ulkona on tuulinen kesäsää, eli lämmin, mutta myrskyisä. Oikeastaan lempisääni. En pidä porotuksesta, sadekin on kivempi.
Kiitos tästä sunnuntaista kaikille osallisille. Aivan huikea päivä.
PS. Kun tekstin alussa ajattelin, ettei mitään synny taaskaan, niin sitä vain ajatukset jäi talteen, vähän pidemminkin kuin mitä ensifiilikseltä olisi voinut odottaa. Se kertoo ehkä ajattelukyvystäni, mutta myös taidosta pukea ajatukset sanoiksi. Näin se on nähtävä. Olen ajattelija, mutta ennen kaikkea kirjoittaja, nyt ja aina.
