Hyvät yöunet. Ilo herätä päivään, kun päänsärky on tiessään. Tänään luvassa rentoilua. Käymme päivällä Stadiumissa ostamassa rouvalle uudet kengät lenkkeilyyn, mutta muuten saa olla rauhassa kotona. Vähän jännittää iskeekö päälle taas päänsärky, mutta säännöllisellä syömisellä se pysyy poissa. Sen sijaan sellaista lievää omituista vatsakipua on ollut, jota ilmennyt nyt ihan randomisti. Ehkä pitäisi käydä se vielä tutkituttamassa. Viimeistään kikherne-pinaattisopan jälkeen on hyvä olla, eikä vatsakipukaan enää vaivaa.
Tuntuu kuin seitsenkymppiseltä. Koko ajan jotain paikkaa kolottaa. Kivuista tietysti eilinen koiraepisodi aiheutti lähinnä rokotekohdan puutumisen. Haava ei enää satu. Mutta miksi aina jotain?
Nyt loppuillan kyllä pelaan. En mieti, enkä murehdi. Nyt rätkitään päitä.
Tässä kirjoituksessa on 133 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:35) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Virta lopussa
Viime päivien energiatasot ovat olleet alla olevan kuvan mukaiset. Kaksi päivää ihmisiä ja sosialisoitumista, aivotyötä aamusta pimenevään iltaan ja vieras nukkumisympäristö varmistavat yhdessä, että kotiin palattua virtaa ei ole enää jäljellä nimeksikään. Retriitin hyvät puolet voittavat kuitenkin nämä seuraukset, jotka kaikesta huolimatta ovat hyvin vähäpätöisiä ja luonnollisia. Paljon hyvää synnytetty, joka näkyy ja kantaa pitkälle. Kerron asiasta lisää myöhemmin, heti kun voin.
Harmillista, että lokikirjan merkinnät ovat juuri nyt itkua siitä, että ei jaksa mitään. Mutta kun väsyttää, ei voi mitään. Väsymys on niin vallitseva tunne, että sanojen järkevästi peräkkäin asettaminen tuottaa vaikeuksia, ehkä eritoten siksi, että nimenomaisesti sanailua on tullut harrastettua erityisen paljon viimeisen kahden vuorokauden aikana. Oikeastaan pelkkää sitä. Copywriting on henkisesti vaativa laji silloin kun sitä tekee paljon ja kerralla.
Katsotaanpas taas huomenna, jos vaikka olisin saanut levättyä.