Katson yöllä Äärettömyyden äärellä-dokumenttielokuvan. Aivan minun tyyppinen leffa. Vaikka elokuvaa tuskin on nyyhkyelokuvan luonteiseksi ajateltu, kyynelehdin elokuvaa katsoessa. Reaktion aiheuttaa matemaatikko Steve Strogatz, joka sanoo kokeneensa eksistentiaalista ahdistusta tähtiä katsoessaan aina siihen päivään asti kun hän rakastui. Kun hän toteaa omalla tavallaan, että rakkaus tekee tästä kaikesta merkityksellistä, koska ainakin voimme olla rakastuneina olemassa sen yhden ohikiitävän, mitättömän pituisen hetken ajan tässä loputtoman valtavassa universumissa.
En oikein saa nukuttua. Se tuskin johtuu pelkästään elokuvasta. Pyörin johonkin kahteen asti ja sitten nukahdan. Seitsemältä ylös aivan umpikuolleena väsymyksestä. Minulla on kosolti aikaa juoda kahvia, mutta jään selamaan uusia silmälaseja Internetiin, joten otan perinteisesti kahvin mukaan terapiaan.
Terapiasessio tuntuu sekavalta. Kerron alkavasta kaamosmasennuksestani. Mikään ei nappaa, jotenkin edes asioista kertominen ei tällä kertaa lähde. Jutut ailahtelevat lapsuudenkodin aikaisista sisarussuhteistani aina liikuntaan (tai enemmänkin siihen kuinka olen aina inhonnut liikuntaa). Kerron kuinka olen vasta kolmekymppisenä löytänyt urheilun ilon, mutta juuri nyt jalat eivät toimi kun olen rasittanut niitä liikaa.
Terapia on hetkessä ohi. Saan joitakin vinkkejä vielä ovelta miten pärjätä tämän tasapaksun arjen ja ahdistuksen kanssa. Jäljelle jää silti ahdistunut ja häiritsevä olo. Sama trendi jatkuu.
Toinen etätyöpäivä ei ota myöskään sujuakseen, mutta saan silti tehtyä monta tuntia laskutettavaa työtä. Sen pitää riittää. Viiden jälkee en aio enää painaa. Päivän terapiasessiosta jäi käteen myös se, että ei pidä enää luisua liian pitkiin työpäiviin. Ne vähentävät vapaa-aikaa entisestään. Päivään pitää mahtua jotain muutakin kuin raadollista työntekoa. Aionkin nyt tehdä päivän aikana vähintään yhtä itselleni mieluisaa asiaa, joka ei liity töihin tai koodaamiseen.
Muut menivät saunaan ja kävivät tuossa huhuilemassa minua mukaan. Lopetan siis kirjoitukseni tältä päivältä tähän ja pakenen löylyihin. Adiós!
Tässä kirjoituksessa on 338 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:23) mennessä
