Jouluaatto

Jouluaatto. Koko päivän on ollut enimmäkseen erinomainen fiilis. Päivä on sujunut suunnitellusti. Yöllä paketointiin (tai siis, tonttujen paketointiin) kului monta tuntia. Lahjoja oli jostain siunaantunut yllättävän monta. Yöunet jäivät vain kuuteen tuntiin, mutta se oli sen arvoista.

Joulukuusi näyttää kauniilta.

Käytiin syömässä Trattoriassa. Porukkaa ei ollut paljoa. Koronapassit esiin ja pöytään. Olin unohtanut mainita varatessani, että tarvitsemme valoisan paikan näkövammaisen vaimoni vuoksi, mutta onneksi se onnistui neuvotella vielä paikan päällä. Ikkunan vieressä oli mukava syödä. Pisteet Trattorialle.

Vatsan täyteen saatuamme lompsimme takaisin rapsakkaan pakkasen läpi kotiin joulusaunaan.

Ei ahdistanut yhtään koko päivänä, mutta sitten juuri ennen lahjojen avaamista iski paha ahdistuskohtaus, kun aivoni eivät voineet päästää irti eräästä vihonviimeisestä asiasta, jota siinä hetkessä tulisi miettiä. On jotenkin absurdia samaan aikaan odottaa lahjojen avaamishetkeä ja lasten reaktioita tuhannen täpinöissä, kun pääkoppa sanoo että kohta joku kuolee, jalat muuttuvat muovailuvahaksi ja kädet havaitsevat seismistä aktiivisuutta ihon alla.

Hengitän. Olen ja elän. Kukaan ei kuole, jos jokin bitti on poikittain. Tiedän sen vallan mainiosti. Silti pää krakaa. Miksi olen tällainen? Rauhoitu, hyvä mies.

Lahjaksi sain artesaanikahvia, ruutukuvioisen neulehupparin, Steelseriesin Qck Prism XL Neo Noir Edition -valaistun hiirimaton, kompressiosukat ja tietenkin Vihreitä Kuulia. Äidiltä tuli koko porukalle saunatuoksuja, kiitos mamma! Lapset saivat oikeastaan kaiken haluamansa, mitä lie Roblox-figuuria ja muuta. Lotalle taisi mieluisin lahja olla 40 euron lahjakortti Suomalaiseen Kirjakauppaan. Veeralle ostin Black Fridaysta ties mitä yllätyksiä, Air-fryeriä ja ilmankostutinta. Yllättyi iloisesti.

Joulun taikaa on ollut tänään ilmassa.

Hyvää joulua!