Hyvät yöunet, aurinko paistaa ja aamupäivä alkaa kahvihetkellä. Yllättävän vähän ahdistaa. Ei varmaan kannattaisi miettiä alituiseen ahdistuksen tasoa, ehkä sekin itsessään ahdistaa. Tiedä häntä.
IRCissä puhutaan päivällä tekoälystä ja kuinka se vaikuttaa musiikin tekemiseen. Suno, Replay ja muut vaikuttavat vähän liiankin päheältä. Rippaakohan AI muiden biisejä? Voiko AI:n tekelettä sanoa edes kenenkään säveltämäksi? Päätän silti kokeilla ja saankin inspiraatiota uuteen synthwave-kappaleeseen. Jotenkin eri melodiavaihtoehtojen kuuleminen saa päässä musiikin jatkumaan. Päätän, että otan tekoälyn avustamana korkeintaan jotain elementtejä tai ideoita – ideathan eivät ole kenenkään omistamia, kunnes varastat ne?
On mukavaa pitkästä aikaa tehdä musiikkia Streetgazer-projektilleni. Aloitan kerrankin rummuista ja sitten kasaan päämelodian ja laulun päälle muun kappaleen. Laulu on toistaiseksi tekoälyn laulama, koska en kehtaa kotona laulaa itse nauhalle, ainakaan vielä. Laulu kuulostaa yllättävän hyvältä, mutta kyllä siitä tekoälyn huomaa. Ehkä laulan itse laulut uudestaan jossain kohtaa tai sitten pistän esimerkiksi Lotan laulamaan. Mutta kappaleesta tulee hyvä, vaikka sitä on neljän tunnin jälkeen vasta puolitoista minuuttia kasassa. Melodinen, tunnelmallinen, mahtava.
Jos jaksan tehdä useamman biisin, albumista tulee konseptilevy, aiheena ahdistus. Ensimmäisen säkeistön ja kertsin sanat ovat jo kasassa:
[Verse]
Heart racing
Mind erasing
Caught up in this endless maze
Dark shadows
Haunting echoes
Anxiety’s cruel embrace[Verse 2]
Lost in the neon
Feeling frozen
In this city of empty dreams
Drowning in the static
Panic rising
Silent screams
Tearing at the seams[Chorus]
Electric shadows haunting my mind
Gloomy whispers that I can’t leave behind
In this synth wave symphony
Anxiety’s symphony
Vihaan tekoälyä siinä mielessä, että se tekee asioista liian helppoa ja moni käyttää sitä jo ”valmiina”. Mutta tekoälyavusteinen säveltäminen on yllättävän kivaa näin kiireiselle ihmiselle.
Sunnuntaipäivä hyvin käytetty. Nyt ehtii vielä muutaman tunnin Overwatchia ja sitten nukkumaan. Saapi nähdä, milloin ehdin jatkaa biisiä eteenpäin. Ehkä teen kappaleen tulevien viikkojen aikana valmiiksi ja julkaisen sitten pelkän singlen. Minulla on tapana tähdätä liian korkealle ja koittaa tehdä EP tai albumillinen musiikkia, joita en saa koskaan viimeisteltyä. Parempi julkaista joskus jotain kuin ei koskaan mitään.
Tässä kirjoituksessa on 371 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:40) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Muusikko & tuottaja
Nukun yli kahdeksan tuntia, mutta olen silti armottoman väsynyt aamulla. Lenkille ei tule lähdettyä, sen sijaan syön hitaasti aamupalan ja lähden lompsimaan toimistolle. Päivä on aurinkoinen, fiilis tasapaksu.
Toimistolla on jälleen mukavaa, kaikki ovat hyvällä fiiliksellä. Myyntipalaverikin sujuu hienosti. Päivä menee nopeasti, kun on palaveria toisensa perään. Saan paljon aikaan, vaikka tuntuu, että mitään ei mukamas taas kerkiä.
Kuuden maissa kotiin ja rentoilemaan. Perjantaina tehtävälistan tyhjennettyään on onnistunut fiilis.
Lotta kysyy milloin tehdään niitä biisejä. En jaksaisi, mutta sanon silti, että vaikka heti, jos kasaat mikin. Ja onpas meillä hauskaa monta tuntia. Saamme vain murto-osan ensimmäisestä kappaleesta aloitettua, mutta se ei haittaa. On mukavaa tehdä musiikkia yhdessä. Muusikko ja tuottaja. Pro-meininki. Huomenna jatkuu.
