Muistan ajat, kun olin vielä koululainen, enkä malttanut odottaa sitä että pääsen kotiin kirjoittamaan Internet-päiväkirjaani. Ei haitannut, vaikka saman päivän aikana syntyi useampi kirjoitus silkkaa liibalaabaa. Halusin vain kirjoittaa.
Olen saanut tuon tunteen takaisin. Olotila on innostunut. Kirjoittaminen on ollut oma juttuni aina, mutta ”taika” on vuosien varrella kadonnut ja kynnys tekstien julkaisuun on kasvanut liian korkeaksi. Tässä on taas hohtoa. Taikaa. Maagisuutta. Ei enää puolen vuoden kirjoitteluvälejä.
Ensimmäinen kirjoittelun tavoite läpäisty.
Nyt töitä TÄYSII.
Tässä kirjoituksessa on 87 sanaa.
