Hyvää 66-vuotissyntymäpäivää rakkaalle isälleni sinne taivahan sienimettälle. Juon muistoksesi kahvikupposet.
Vaikka en ole suuremmin syntymäpäiväihmisiä, niin ihan kiva, kun joku huomioi. Muutama ystävät muistivat, mutta pitkäaikaisemmat läheiseni eivät. Tarkoitan äitiäni. Äitini on vanha, eikä enää muistanut, kuten tähän asti vielä on tehnyt. Ei se mitään. Aika tuo muutoksia itsekunkin elämiin. Enpä itsekään muista paljon kenenkään syntymäpäiviä.
Ystävät on perhe, jonka voi valita (keskiviikkona 08.09.2010)
En ole oikein juhlaihmisiä, enkä hyvä juhlien järjestäjä. Yleensä mieluummin pakenen. 50 vuotis -juhliani pakenin Kreikkaan 1. vaimoni kanssa. 10 vuotta myöhemmin pakenin 2. vaimoni kanssa terveyskeskukseen, jossa minulle oli aika varattuna verikokeeseen.
Syntymäpäivänä syömässä (keskiviikkona 07.09.2016)
En halua kuolla, mutta en haluaisi aloittaa alustakaan tässä maailmassa, syntyä ensin vauvaksi jne. Helvettiähän se olisi sellainen.
Elämää tiimalasissa (tiistaina 21.9.2010)
Torstaina toivo taas viriää ja aurinko pilkistää risukasaan. Eteenpäin vain on mentävä, kuten äitini aina sanoo. ”Eespäin eespäin, tiellä taistojen”, punaliput liehuivat ennen vanhaan. Taaksepäinkään ei pääse ja pakoilleen ei voi jäädä. Yksinaruinen kiikku ei ole vaihtoehto. Ja enhän minä kokonaan siunauksista paitsi jäänyt. Olen saanut neljä ihanaa lasta ja jo kolme lastenlastakin. Toivon, että heillä menisi hyvin. Pysyisivät pois pahasta, eivät tekisi tyhmyyksiä vaan lujittaisivat avioliittonsa perustuksia, menestyisivät ja saisivat elää lihavassa maassa.
Torstai on toivoa täynnä (torstaina 17.9.2010)
Tässä kirjoituksessa on 244 sanaa.
