Fediversumissa keskustellaan vähemmistön kokemasta syrjinnästä somessa. Mastodoniinkin on tulossa ominaisuudet, jotka estävät esimerkiksi vihamielisten tahojen vastaamisen julkisiin postauksiin.
Tämä saa miettimään myös omia kirjoituksiani ja sitä miltä minusta tuntuu, kun ei-toivotut ihmiset lukevat niitä, kun jopa suorat vihamieheni lukevat vaikkapa lokikirjaa… Ihan varmasti tätäkin lukee joku, jonka kanssa olen menneisyydessä tietoisesti polttanut sillat, päättänyt olla olematta tekemisissä. Eipä se haittaa, koska en ole asiasta tietoinen.
Siihen asti kun minua ei häiritä, elän, olen ja kirjoitan vapaana kuin taivaan lintu. Onneksi digitaalisilla alustoilla voi estää ja hiljentää, tiettyyn rajaan asti. On minuakin vastaan käynnistetty vihakampanjoita ja alettu luomaan uusia sometilejä. Se on hämmentävää, kun en ole mitenkään radikaali tai provosoiva ihminen. Jotkut suuttuvat pienestä. No, ei mietitä niitä.
Viikonloppu on hiljainen. Varsinkin kun Lotta on kaverinsa synttäreillä. Talossa on suorastaan aavemainen tunnelma. On jotenkin hämmentävää, että tähän pitäisi joskus muutaman vuoden päästä tottua, kun tytär täysi-ikäistyy.
Tässä kirjoituksessa on 173 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:01) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Umpitunneli
Valmiusaste on herätessä 65. Ei kuulemma kannata pingottaa. Kaoottinen terapiaistunto, ylisukupolvisuuden käsittelyä ja vaikka mitä muuta traumaa. Siitä sitten työn touhuun. Aamupala jää välistä. Kahvin voimalla hommia eteenpäin. Lounaaksi keittoa.
Pikakelaus iltakymmeneen. Välissä tuli soiteltua Juhalle ja äitille, käytyä iltakävelyllä, mutta kyllä tämä koko päivä on mennyt jossain ihme umpitunnelissa. Unohdin syödä kokonaan lounaan jälkeen. Maha kurnii. Onneksi ei sentään migreeni ole iskenyt.
Hiiren rulla hajosi. Ahdistaa.
Huomenna vahva tavoite lopettaa työt kello 16. Tähän tavoitteeseen on päästävä.