Yllättävän ahdistukseton päivä. Omatuntoni on puhdas ja pystyn hyvin nyt olemaan sinut itseni ja ajatusteni kanssa. Unen syvyys on kerrankin ”kohtalainen”. Alkaa helpottamaan. Siirtyminen 23-07 rytmiin on ollut merkittävä muutos, vaikka vain tunnin myöhäistyminen aikaisempaan. Ei minusta vain saa aamuihmistä, se tuli todettua näiden neljän viikon aikana. 22-06 rytmi ei sovi, ei sitten millään. En halua nukkua 4-5 tuntia joka yö, se käy pidemmän päälle raskaaksi. Mieluummin 7-8 tuntia ja freesimmät aivot. Vaikka sitten sillä uhalla, että en ehdi aamuisin juosta. Juostaan sitten illalla ja viikonloppuisin.
Työpäivä menee koulutushommissa. Paikallista kehityspalvelinta pystyyn laittaessamme, olen ylpeä omista keksinnöistäni. On tullut tehtyä VSCode-lisäosaa, palvelinkomponenttia, scriptiä ja vaikka mitä vuosien varrella. Kun aiemmin olen katsonut maahan ja potkinut kiviä, nykyään osaan olla itsevarmempi ja ajatella myös itseäni, silleen sopivasti. En minä ihan turha jätkä olekaan.
Olen pystynyt pitämään työpäivätkin nyt normaaleina, vaikka tekemistä on edelleen liikaa. Moni asia on töissä järkeistynyt, vaikka vieläkin osa jutuista kaipaa ratkaisua. Mikään ei tapahdu hetkessä, joten askel kerrallaan eteenpäin. Fiilis on kuitenkin kaiken suhteen hyvä. Tiedän paikkani, osaan hommani ja olen ennen kaikkea rehellinen itselleni. Ehkä tämäkin tästä.
Illalla tsekkaan OmaKannan, että onkohan sitä B-lausuntoa tai lääkäriaikaa tullut. Aika löytyy, joten lykkään sen kalenteriin. Jään lukemaan terapeutin raportteja terapiakäynneistä. Mielenkiintoista kamaa, jota on hämmentävä lukea, sillä en muista puoliakaan. Ilmeisen traumaattista settiä. Ei mikään ihmekään, että torstaisin on aika sekaisin kuuppa.
Muutaman lokin haluan jakaa OmaKannasta niin, että siivoilen tunnistettavuudet kokonaan pois.
Joten tässäpä näitä.
Tunteet muutosten edellä. Oman johtajuuden haltuun ottaminen. Lapsuuden pelot. Kuolemanpelko ja sitä seuraava olemattomuus, huutaminen, kiusatuksi tuleminen. Turvaa asiakas sai; äidiltä, mummolta, kodista, kirjoittamisesta ja paneutumisesta tietokoneen saloihin.
Sisäisen lapsen kohtaaminen. Asiakkaalla ollut kuvaamataidosta 10. Hän ei kuitenkaan piirrä mielellään koska hänelle on sanoitettu, ettei hän osaa piirtää. Itsetunto. Stressi vähäisempänä, unet vilkastuneet.
Vuorokaudessa tuntuu olevan tunteja liian vähän. Mihin keskityn.
Oma vointi laskenut. Väsyttää ja ahdistaa. Tunne että pitäisi olla kaikkivoipa. Kodin haasteet työssä jaksamisen lisäksi ovat liikaa.
Tytärtä kiusattu koulussa. Kokemukset aiheesta avanneet omat traumat. Työssä ollut paineita. Nukkunut vain noin viisi tuntia/yö.
Oma jaksaminen. Missä kulkevat omat rajat. Millainen on oma reviirini.
Tuntuu ettei mikään innosta, kaamosmasennus? Juossut viime viikolla 85 km. Rentoutusharjoitus.
Viime aikoina ollut vaikeaa. Pohdintaa vaikeiden tunteiden kohtaamisesta. Omista arvoista, sekä ajatusten ja tunteiden erillisyydestä omasta itsestä.
Tässä vain jäävuoren huippu noin vuoden käyntien ajalta. Kuntoutus jatkuu. Huomenna taas mennään.
Tässä kirjoituksessa on 454 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:28) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Yhdeksäs päivä ilman kofeiinia
Jalat vieläkin kipeänä puolimaratonista, joten aamulenkki jätettävä väliin. Lievä aamuväsymys. Tunti töitä kotona ja sitten Kivääritehtaalle valokuvattavaksi. Höpötän Emmille liikaa. Ilmeisesti jännittää hieman. Kuvaus sujuu hienosti.
Kotona työt jatkuu. En saa kelvollista työrauhaa ja työasiat yllättäen stressaavat. Ei tarpeeksi onnistumisia ja paine kasvaa. Kello on yht’äkkiä viisi. Fiilis maassa. Huomenna uusi yritys.
Tänään on ollut vähän mitäänsanomaton päivä. Illalla katson lähinnä sarjoja. Mikään ei oikein nappaa. Kai nämäkin kuuluvat elämään.
Kello kymmenen. Taidan mennä nukkumaan.
