6 tuntia 51 minuuttia kehitystunteja tänään. Pakko kirjoittaa se navigation.js uudestaan, kun kerran olen aloittanut. Ei meinaa taas tunnit riittää. Kello on 23:15 ja on pakko syödä jotain. Huomenna jatkan, vaikka onkin vapaapäivä. Tästä tulee hyvä. Nav-rewrite branchissa näet muutokset reaaliajassa.
Palaan mielessäni aamuun. Terapiasessio on kohtalaisen raskas. En tiedä oikein miksi. Kerron ensimmäisenä joululomastani, joka on tuntunut liian lyhyeltä. Kerron kuinka oudolta tuntuu, kun lapset ovat mummolassa, samalla tiedostaen että ei mene mitenkään mahdottoman pitkä aika kun lapset muuttavat pois kotoa. Puhumme myös siitä, että lapset eivät kovin usein ole muualla. En toisaalta tiedä haluanko tässä vaiheessa elämää edes tottua heidän poissaoloonsa. Jotenkin on mukavaa, että on elämää ympärillä.
Puhun myös joulunajan surusta, sillä tulee isäni viimeiset hetket mieleen. Kuolema on pyörinyt taas mielessä. Memento mori.
Aihe vaihtuu sulavasti työasioihin ja huoliin tulevasta.
Työpäivä sujuu hyvin, vaikka en ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisin. On mukavaa tehdä töitä, kun on vielä rauhallista. Ensi viikolla taas mennään, ja lujaa.
Vaikka olen kotona iltayhdeksältä, päivästä on hyvä fiilis. Väsymyksen tasokaan ei ole mitenkään ylitsepääsemätön. Ehdin nauraa lasten kanssa sen pienen hetken. Joku sanoi jossain dokumenttielokuvassa hienoiten, että kaikista tärkeintä elämässä on lasten ja läheisten ilo ja nauru. Olen samaa mieltä. Sen parempaa ei olekaan.
Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Tällä kertaa uskon sanontaa.
Tässä kirjoituksessa on 248 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:24) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Onnistumisia
Illalla rupesi särkemään päätä, joten menin suosiolla ajoissa nukkumaan kymmenen aikoihin. Kello oli herättämässä seitsemältä, mutta jostain syystä sisäinen kelloni pakotti silmät auki jo ennen sitä. Näin se rytmi käännetään.
Rutiinit rullaamaan, eli suolen tyhjennys, hampaiden harjaus, vaa’alle… Tässä kohtaa järkytyin, taas tullut kilo lisää. Joulukinkku ei sula nopeasti, mutta eiköhän se kohta lenkillä lähde. Lenkkivaatteet niskaan. Aamupalalle, eli luonnonjogurttia kuppiin, marjoja mikron kautta, granolaa ja ääntä kohti. Jogurtti ja marjat loppuivat, rouva saa hakea myöhemmin lisää kaupasta.
Hetken kaikesta huolimatta arvoin lähdenkö lenkille vai en, vaikka lenkkivaatteet olivat jo puettuina. Keksin itselleni tekosyitä helposti. Oikeaa lonkkaa särkee jalkaa ylös nostaessa. Maanantain Harjun lenkillä tapahtui jotain, ehkä jalka oli nousuissa väärässä asennossa tai sitten oli kulunut liian monta lenkitöntä päivää kinkkua popsiessa. Oli miten oli, päätin lähteä tänäänkin ulos. Ja ei sattunut jalkaan juostessa sittenkään yhtään. Turha huoli. Hyvä lenkki.
Samoilla vauhdeilla parinkymmenen minuutin lihaskuntotreeni. Olikin yllättävän rankkaa.
Jotenkin treenailuani varjostaa sellainen tietynlainen hölmö mustavalkoinen ajattelu. Jos skippaan päiviä, pidän itseäni totaalisena vetelehtijänä. Jos teen juoksulenkin päälle lihaskuntotreenin, tuntuu että puristan taas liikaa mailaa. Todellisuudessa minulla on ihan hyvä välimaasto ja osaan pitää välipäiviä riittävästi juoksemisen ja kuntoilun osalta (torstai ja sunnuntai).
Päivän saavutukset
Tuntuu mukavalta, että pystyin heräämään aikaisin touhuilemaan ja vieläpä kohtalaisen virkeänä. Treenailu on paras ajoittaa aamuun. Pitäisi miettiä, miten saisin homman toimimaan myös työarkena. Ehkä kokeilen taas kuudelta heräämistä. Tunnetusti töiden jälkeen iltapäivisin ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aamulla kun akku on juuri ladattu.
