Muutama kirja taas luettu. Tuli valittua umpimähkään ja hetken mielenjohteesta seuraavaksi Hanna Markukselan ”Suorituskyvyn salaisuus”. Kirja on äkkiseltään juuri kuin minulle kirjoitettu, siinä puhutaan ylivireydestä ja alivireydestä. Minulla on jatkuvasti kierroksia, joita koitan nyt vetää alemmas.
Jatka seuraavia lauseita sensuroimatta. Voit kirjoittaa pari sanaa tai pidempiä pohdintoja. Pääasia on, että annat mielesi virrata vapaasti.
Koen elämäni juuri nyt yleisesti ottaen nousujohteiseksi. Kaikki on hyvin, mutta hieman liian ruuhkaista. Kiireen tuntua on hankala välttää, kun tekemistä on liikaa. Viikottaiset migreenikohtaukset rasittavat. Töissä menee hyvin, taloudellinen tilanne on hyvä, lapsilla ja vaimolla on kaikki hyvin. Hieman kannan huonoa omaatuntoa siitä, että en oikein osaa kehitellä lapsilleni aktiviteetteja tai ei oikein riitä energia muiden touhuiluun. En muista milloin viimeksi olisimme perheenä tehneet jotain yhdessä, tai edes minä ja poikani. Toisaalta ajatuskin siitä ahdistaa juuri nyt. Ehkä minu pitää vaan ensin koittaa ladata akkua.
Huomaan kaipaavani muutoksia, koska olen jatkuvasti väsynyt henkisesti. Siitä ei pääse mihinkään, että teen liikaa, perfektionismini menee kiepille ja pakenen ongelmiani työntekoon.
Olen valmis päästämään irti jatkuvasta suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Se ottaa aikaa ja on vaikeaa, mutta yritän. Reilu viikko sitten poistin seurantasovellukset puhelimesta (Yazio, HiCoffee, Awesome Habits) ja tuntuu edelleen oudolta.
Mukavaan elämään kuuluu rakkautta, lepoa, leffoja, Overwatchia, juoksulenkkejä, kahvihetkiä vaimon kanssa, lasten iloa, soitto äidille, hyvää ruokaa, ei taloudellisia murheita, saunomista, ulkoilua, aurinkoisia päiviä, virkeitä aamuja (en ole vielä päässyt kokemaan, mutta ehkä uuden sängyn myötä). Ainakin. Koen, että hyvään elämään kuuluu myös se, että päivittäinen työ on sitä mitä haluaa tehdä ja josta nauttii. Hyvää elämää on myös se, että on katto pään päällä ja turvallinen maa, jossa asua. Mitäpä sitä muuta osaa edes kaipailla?
Kun ajattelen hyvää elämääni, tunnen kehossani… ja tuota… sitten tökkäsi. Minulle nämä kehollisuusasiat on vaikeita myös terapiassa. En minä tunne kehossani mitään. Kaulasta alaspäin kuollut ruho.
Tänään edistän haaveitani pienellä teolla, joka on Overwatchin pelaaminen. Nollaamista peli kerrallaan.
Tutkimalla, mitä mieleesi tulee ensimmäisenä, pääset ilman suodatusta kiinni haaveisiisi. Kirjoitettuasi lauseet loppuun laita ne talteen. Kun olet lukenut tämän kirjan, tee tehtävä uudelleen ja vertaa vastauksiasi.
Tässä kirjoituksessa on 384 sanaa.
Vuosi sitten tänä päivänä
Harmaa perjantai
Sähköhammasharjani sanoo itsensä irti. Sen moottori on reistaillut jo aiemmin, mutta nyt se pysähtyy lopullisesti. Lenkillä jalat tuntuvat jälleen tönköltä. Asfaltilla juokseminen ei oikein nyt toimi. Juoksen silti viisi ja puoli kilometriä vielä aika keskivertoajalla, vaikka kuvittelen vain hölkänneeni. Suihku ja aamupala venähtää ja myöhästyn hieman yhdeksästä, toisaalta yrittäjänä voi välillä ottaa tietynlaisia vapauksia, kun ei ole mitään sovittua aamusta.
Päivä on omituinen muutenkin. Alkuperäisen suunnitelman blokkaa aina jokin toinen hoidettava asia. Eipä tule koodattua tänäänkään juurikaan. Eipä se toisaalta haittaakaan. Olen monen roolin mies ja osaani jokseekin tyytyväinen. Rooleja voisi varmaan kuitenkin järkeistää tulevaisuudessa. Ehkä minun ei enää tarvitse koodata niin paljon.
Kolmen aikaan kaikilla on kiire baariin. Minä jään hoitamaan pari työjuttua ja karkaan irtokarkkistoksille. Fiilis on jotenkin todella matala. Ehkä se on tämä jämäviikko ja kaaoksen tuntu näiden parin päivän ajan. Olen hyvin levännyt syysloman jälkeen, mutta parin päivän työviikko tuntuu siltä, ettei ehdi saada mitään aikaiseksi, vaikka juna puksuttaa eteenpäin ihan normaalisti. Ehkä tämä viikko on vain otettava tällaisena, eikä miettiä asioita liikaa.
Kotona pistän heti Overwatchit tulille. Pelaan muutaman tunnin menestyksekkäästi, sitten kyllästyn.
Kääpiösitrus tekee kuolemaa. Se tarvitsisi talvehtimisen aikaan tilan, jossa olisi 5-15 celsiusta lämmintä. Meillä ei ole kellaria, ullakkoa tai kylmiötä. Voi olla, että kasvi kuolee tuohon. Harmillista.
Viikonloppuna odottaa seinien maalausurakka. En saanut ammattilaista apuun, mutta hoituneehan tuo meiltäkin. Veljen pyysin apuun. Ahdistaa etukäteen koko urakka, mutta ainakin säästyy rahaa. Eiköhän se hyvin mene.
Nyt en mieti enempää. Iskee pian huolet ja murheet. Leffa pyörimään.
