Suunnittelen tulevia viikkoja. Hämmentävää, miten paljon tähänkin menee aikaa. Viikkoni näyttävät tältä seuraavat kolme viikkoa:
Eipä sinne paljon tyhjää jää.
Tavallaan aikataulut eivät ahdista. Kaikki muu sitten kyllä. Epävarmuus. Melankolia. Huoli läheisistä. Asiat, joita en voi julkisesti avata. Vain elämää, tietenkin. Mutta jotenkin nyt niin synkkää kaikki.
Kyllä minä välillä kaipaan jotain rentoiluakin, jotain erilaista. Päätän ottaa neljä päivää vapaata kuun vaihteeseen ja lähden viikonlopuksi äitini luokse perjantaina 1.3.2024. Mutta tällaisen lisäksi jotain muutakin. Tuntuu, että itsestäni en saa tiristettyä mitään aloitetta mihinkään ”ylimääräiseen”.
Kun vilkuilen lentolippuja kahdelle, vastaan tulee aina se vaivannäkö ja sopivan hinta-laadun etsiminen. Berliiniin pääsee halvemmalla, mutta mieli tekisi jonnekin Lissaboniin tai Italiaan, jonne uppoisikin sitten tonneja majoituksineen. Olen tilanteessa, jossa ei tarvitse ruokakaupassa miettiä jokaisen tuotteen kohdalla, mutta en vielä tilanteessa, jossa voisin vain ostaa lentoliput ja majoitukset ja lähteä. Sadat eurot vielä menee, mutta ei tuhannet.
Pitää odottaa, kun on taas henkistä energiaa näihin.
Tässä kirjoituksessa on 177 sanaa.
Vuosi sitten tänä päivänä
Zzz
Unimäärät: Maanantai 5h 40min, tiistai 6h 42min, keskiviikko 7h 12min, torstai 5h 44min, viime yö 5h 36min. Ei se vaan riitä. Ilmankos väsyttää.
Hyvä työpäivä ja viikko, ei ainakaan enempää olisi voinut tehdä.
Aivan finaalissa.
Ei pysty.
