Herään kuudelta. Ei meinaa silmät aueta. Älyvalaistus kirkkenee asteittain. Kaavin itseni ylös sängynpohjalta, raahaudun olohuoneeseen. Istun hetken hiljaisuudessa. Peikonlehti näyttää hyvältä, ajattelen. On itse asiassa ihan mukavaa olla näin aikaisin jalkeilla, vaikka samaan aikaan rintaa puristaa aamun väsynyt olotila.
Ei aikaakaan, kun olen jo ulkona. Pieni pakkanen, maasto jäässä. Juoksen järven reunalta ja katson Kuokkalan siltaa. Taivas on aivan musta, kuin kelluisimme avaruudessa. Niinhän me kellummekin. Kaukana näen tähden tai planeetan yksittäisenä valopisteenä. On niin pimiätä on, kuin mörön perssilimässä, sannois savolaene.
Juoksen aamulenkiltä suoraan kauppaan, koska jogurtti on loppu. Ostan kaksi litraa mustikka-banaani-luonnonjogurttia, sitä samaa jota olen syönyt viimeiset kaksi vuotta joka aamu. Marjoja sentään on pakkasessa. Kotiin tultuani pistän kahvit tulille. Ehdin katsoa Peltsin Lappia hetken, ennen kuin päätän lähteä töihin. Arki ei ole telkkarissa vielä alkanut. Kaipaan jo Ylen aamutelevisiota. Sen aika on vasta ensi viikolla.
Minun ei ole mikään pakko mennä kahdeksaksi hommiin, mutta koska palavereja on pitkin päivää, on jonkun hoidettava uuden harjoittelijan onboarding-lappuset ja merchit kasaan. Jep, Dudella aloittaa taas uusi ihminen. Se on hienoa se.
Päivä kääntyy ehtoon puoleen. Mihin se aika taas katoaa? Päätän lähteä pajalta puoli viideltä, olenhan tullut töihin kahdeksaksi. Otan kuitenkin läppärin mukaan, koska ”jos sitä vähän vielä naputtaisi”. Kotona avaan työkoneen ja alan tekemään liiketoimintaan liittyviä askareita.
Yht’äkkiä kello on 23:10. Jossain välissä olen laittanut lapset nukkumaan. En ollut läsnä tänäänkään. Perhana sentään. Maha kurnii. Milloinhan söin viimeksi? No tietenkin kahdentoista aikaan, lounaalla.
Yrittäminen ja tietokoneella istuminen on liian kivaa. Mutta tämä ei voi jatkua.
Huomenna aion tehdä edes jotain toisin.
Tässä kirjoituksessa on 301 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:13) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Toimeliaisuus tavaksi
Vaimon pöytäkoneessa oli eilen illalla häikkää. Äänet eivät lähteneet kuulumaan. Huomasin koneen käyttöjärjestelmää tutkiessani, että Windows-päivitykset olivat pois päältä ja niitä olikin kertynyt jonoon ainakin vuoden ajalta. Siinäpä se ilta vierähti tehokkaasti. Iltapalalle pääsin vasta puolen yön jälkeen.
Olin joskus laneilla rikkonut etukotelon äänilähdön, joten tänään kopan imuroituani otin koko HD Audio-kytkennän irti emolevystä. Näin takapaneelin äänilähtö saatiin käyttöön. Etupaneeli jostain syystä luulee äänilaitteen olevan kytkettynä, eikä siksi tuota ääntä. Takapaneelin kolmepuolikasta ei voi käyttää etupaneelin ollessa kytkettynä. Onneksi vanhana tietokoneliikkeen huoltoteknikkona taikasormeni ovat yhä tallella.
Lenkkirutiinit (ja päivittäiset tavat muutenkin) ovat toimineet erityisen hyvin tällä viikolla. Löysin myös vihdoinkin kelvollisen Todoistin korvaajan. Todoist on palvellut loistavasti vuosia, mutta haikailen käyttöliittymältään hieman minimalistisempaa näkökulmaa. Tweek tuntuu juuri nyt hyvältä. Kirjoitan tästä perusteellisemman bloggaukset, jos jää laajempaan käyttöön, enkä palaa enää Todoist-maailmaan.
Loppuillasta siivoilua (ja inventointia), ehkä mäihällä jokin elokuva tai Overwatch. Vein ennen lenkkiä neljä kassillista turhaa ja vanhaa tavaraa roskiin. Hyvä fiilis kaikesta tästä toimeliaisuudesta.
Huomenna alkaakin jo työt ja arki. Pääsee hiomaan henkilökohtaista tuottavuuttaan huippuunsa. Potkitaan maanantaita persiille. Päm päm pääm!, kuten muuan Immonen sanoisi.
