Joulupäivä 2023 on aika samankaltainen kuin viime vuonna. Huomaan, että murehdin ja stressaan ylipäätään nykyään paljon vähemmän, kehityksen huomaa kun lueskelee ajatuksia joulupäivänä kaksi vuotta sitten. Arjen angstailu on vähentynyt graduaalisti. En ihan täysin kuivilla ahdistuksestani ole, mutta mukavaa huomata benchmarkkaillessa, että kehitystä on tapahtunut. Sitä olisi ilman lokikirjaani hankalampi hahmottaa.
Kirjoittamisesta on muutenkin hyötyä, paitsi eilen kun kirjoittamani joulukortti ei ollutkaan ihan napakymppi. En yleensä kirjoita joulukortteja kenellekään ja on selvästi parempi olla kirjoittamatta niitä jatkossakaan. Pääsin harmistuksesta kuitenkin yli juuri ja juuri voittajana, vaikka se meinasi viedä viimeisetkin rippeet uskostani itseeni kirjoittajana. Yritän oppia virheistäni, enkä jäädä liikaa tuleen makaamaan. Kyse oli enemmänkin sanamuodosta ja virhearviosta kuin kirjoittamistaidoistani. Ajatusvirheitä sattuu. Eipä siitä sen enempää, tässä kohtaa on parempi kirjoittaa aivojen komentoriville clear.
Toinen konvehtirasia auki. Vihreitä kuulia -rasia on puolillaan.
Kiireetöntä elämää. Somepäivityksiä. Just hyvä näin.
Tässä kirjoituksessa on 165 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:42) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Joulupäivä
Nukun reilut kahdeksan tuntia. Eli kolmesta yhteentoista. Unirytmini on jotenkin vinksallaan. Toisaalta se tuntuu normaalilta. Ehkä se on aina ollutkin näin. Ehkä tämä on minun ”normaali”. Skippaan lenkin tänään. Nyt on loma, eikä puristeta mailaa.
Kirjoitan artikkelia pitkin päivää. En saa sitä julkaistua ja se jää kesken kun äiti tulee kylään. Ei haittaa. Juomme kahvit ja juttelemme niitä näitä. Lopulta on lasten aika lähteä mummolaan.
Koti tuntuu aina hurjan tyhjältä, kun lapset eivät ole täyttämässä sitä elämällään. Ei oikein osaa olla taaskaan.
Päätän alkaa pelaamaan Overwatchia. Saamme hyvän groupin aikaan. Muutama voittokin tulee.
Vieläkään ei ole velvollisuuksia. Nyt vielä vähemmän. Aion ottaa tästä vapaasta kaiken ilon irti.
