Hämmentävän erilainen kesäloman jälkeinen ensimmäinen työpäivä viime vuoteen verrattuna. Herään paniikissa liian aikaisin, luulen nukkuneeni pommiin. Perus. Unta kertyy kuitenkin rapiat kuusi tuntia. Ihan riittävä määrä, vaikka aamulla väsyttääkin. Menen töihin yhdeksään, ”normityöaikaani” aiemmin, koska haluan valmistella asiat valmiiksi uutta työharjoittelijaa varten.
9-16 tiukkaa pakerrusta, sitten pankkiin avaamaan Lotan kortti ulkomaille. Tytär pyörii Lontoossa mumminsa kanssa. Kauppareissun jälkeen työt jatkuvat kotona läppärillä viiden jälkeen. Ei vaan malta päästää irti, kauppa on sen verran kuumaa.
Ehkä tästä pikkuhiljaa rauhoittuu vapaa-ajan viettoon 19:41 jälkeen… mutta mitähän sitä osaa tehdä?
Huh huh. Ehdin jo unohtaa miten hauskaa… ja vauhdikasta tämä arki on…
Tässä kirjoituksessa on 128 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:42) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Epävarmuuden hyväksymisen harjoittelua
Tänään on hyvä päivä. Herään aikaisin, koska kello on vahingossa herättämässä seitsemältä myös viikonloppuna. Jatkan unia jonnekin kymmenen hujakoille ja huomaan, että lääkäriaikani on peruttu. Ei sitten uusita migreenilääkitystä. Pitää varata uusi aika, ellen saa sitä automaattisesti.
Aamupala, kahvia. Lenkkivaatteet päälle, geelinapit mukaan, kuulokkeet korviin ja pitkälle lenkille. Kaksikymmentäkolme ja puoli kilometriä. Hyvä pätkä. Lenkkireitilllä on mustikoita ja vadelmia. Mukava poimia ja syödä hengähdystauolla. Kokonainen lenkkiloki löytyy Stravasta.
Koko päivän ahdistus on pysytellyt jossakin 5% hujakoilla. Ei ole tullut mietittyä liikaa onneksi. Jostain kirjasta jäi mieleen, että ihmisen ahdistuksen aiheista 92% on turhia. Eli karkeasti yhdeksän kymmenestä asiasta ovat sellaisia, joita ei kannattaisi märehtiä. Sano se ahdistushäiriöiselle. Tänään on jotenkin kuitenkin ollut helpompaa olla miettimättä ja pystynyt keskittymään ainoastaan seuraavaan askeleeseen.
Tänään olen opetellut hyväksymään, että on asioita joihin en voi itse vaikuttaa tai joita en voi muuttaa. Pitää hyväksyä, että tällaisia oman kontrollin ulkopuolella olevia asioita tulee aina olemaan elämässä, niistä ei pääse eroon. Parempi siis keskittyä niihin asioihin, joista tulee hyvä mieli ja joihin voi oikeasti vaikuttaa.
Seuraavaksi laitan jonkin hyvän sarjan tai elokuvan pyörimään. Ramaisee jo melko lailla.