Koski kohisee. Unta alla neljä tai viisi tuntia, vain pari heräämiskertaa. Aika eläkeläistouhua, puoliltaöin pötkölleen ja ennen kahdeksaa tolpilleen. Yöpaikka on ollut ihan mukava, mutta jostain syystä huoneen lämpötila yläkerrassa on hieman koholla. Siitäkin huolimatta aamukahvin jälkeen tekee mieli mennä löylyihin.
Laituri kimmeltää liukkaasta jäästä. Jää tuntuu kuin piikkeinä jalkapohjassa, mutta uskaltaudun silti veteen asti. Hädin tuskin laskeudun vyötäröön asti, kun tunnen kylmän kangistavan. Pelkään myös vihkisormukseni putoavan laihtuneesta sormestani koskeen. On pakko kiirehtiä takaisin saunan lämpöön, kuitenkin varovasti, ettei liukastu.
Aamusaunassa on jotain hienoa. Ei silti kodin voittanutta. Olipahan juhlat illalla. Hyviä keskusteluja, eikä kenelläkään alkoholinkäytön varjopuolista tietoakaan. Ei ahdista enää niin paljon, kun alkaa vihdoin tottua olemaan vieraassa ympäristössä ja mieleen hiipii varmuus siitä, että täältä pääsee joskus poiskin.
Tässä kirjoituksessa on 152 sanaa.
